Mikrobitin arvostelu
Tässä olis se arvostelu niille jotka eivät tilaa Mikrobittiä:
Aavikkosodan autuus
Muutama vuosi sitten Battlefield 1942 jyräsi kilpailijansa armotta alleen. Verkkoräiskijöiden makuhermoja kutkutellut peli lanasi tietä lukuisille klooneille paitsi pelattavuudellaan ja ulkoasullaan, myös tunnelmallaan ja modattavuudellaan. Kakkososaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja vaikka vain puolet lupauksista lunastettaisiin, käsissä olisi silti jälleen yksi Iso Tapaus verkkopelaamisen historiassa. Nahkansa luonut Battlefield sijoittuu toisen maailmansodan sijasta kuvitteelliseen nykyhetkeen, jossa Yhdysvaltain hurja merijalkaväki, Lähi-Idän Koalition fanaatikot ja Kiinan Kansantasavallan kommunistijoukot ottavat rajusti yhteen.
Puhdasta pauketta
BF2 koostuu tasan yhdestä asiasta: tauottomasta räiskinnästä kymmenien pelaajien ottaessa yhteen. Peli ei edes yritä olla mitään muuta kuin viihdyttävä nettiräiskintä, vaan omistautuu asialleen surutta. Soltut kestävät useammankin ylimääräisen reiän nahkaansa ja vihreinkin alokas osaa niin ajaa tankkia kuin lentää helikopterilla. Liiasta realismista ei siis puhuta, mutta meininkiä piisaa sitäkin enemmän.
Kenttäsuunnittelu on ehdottoman onnistunutta, ja viidakkokarttojen tyyli poikkeaa aavikko-olosuhteista merkittävästi. Laajoissa kartoissa on etenemisreittejä enemmän kuin laki sallii, ja suin päin rynnivä jalkamies suorastaan kerjää kuulaa kalloonsa. Kentät ovat täynnä notkelmia, koloja, kumpuja, raunioita, puita ja ruohoa tarjoamassa kallisarvoista suojaa, jonka turvin edetä.
Taktiikalle on tarvetta
Seitsemän erilaista hahmoluokkaa takaa sen, että kukin pelaaja löytää itselleen mieleisen hahmon. Jokainen luokka poikkeaa kumppaneistaan niin aseistuksen kuin kykyjenkin puolesta, ja oman luokkansa niksit taitamalla pelaaja tuo tiimilleen tuhottomasti lisäpotkua. Kilpailijoistaan poiketen Battlefield 2 palkitsee ahkerat ja taitavat pelaajat muutenkin kuin nimenä pistetilastojen kärjessä. Taisteluissa pärjäämällä saa hahmolleen avattua parempia aseita, joiden turvin turpasauna luonnistuu entistä tehokkaammin.
Ajoneuvojen oikea käyttö on myös tärkeää. Tankin suojissa on helppo edetä kohteeseen ja jalkautua, eikä rynnäkkökopterin tulivoimaa voi kuin ihailla. Pikanttina parannuksena tykkitornissa töröttävä ampuja voi suojautua peltien taa, kun luodit alkavat viheltää liian läheltä. Parhaankin panssarin saa kyllä lopulta puhkottua, joten suihkarillakin päästelevän pilotin on syytä pitää varansa.
Tärkein ase kaikista on kuitenkin tiimityö. Pienryhmien sisällä voi kommunikoida häiritsemättä avointa kanavaa, ja pikaviestien ansiosta vihollistankin sijainnin voi välittää kotijoukkueelle välittömästi. Pelaaja voi myös ryhtyä Komentajaksi, joka jakaa strategisia vinkkejä joukoilleen. Tehokkaan komentajan ohjastaessa päteviä pienryhmiä saa isompikin ylivoima armotta selkäänsä.
Koreaa karkkia, muttei makeaa mahan täydeltä
Battlefield 2 on julmetun kaunis, eikä värejä säästellä. Hahmojen animointiin on nähty vaivaa. Niin ryömiminen, kykkiminen kuin rynniminenkin on mallinnettu upeasti, ja räjähdysten ilmaan nakkaamat sotapojat sätkivät räsynukkemaisen herttaisesti. Valoefektit ovat komeita - kuumat liekit saavat ilman väreilemään aidosti ja suuliekit karkottavat varjoja tyylikkäästi. Vieressä räjähtävät pommit saavat korvat suhisemaan ja näkökentän sumeaksi. Mikä tärkeintä, maastossa on paljon romua, mikä luo tiivistä taistelutunnelmaa.
Valitettavasti ääniefektit eivät ole samalla tasolla. Aseiden papatus jää ikävän ponnettomaksi, eikä räjähdysten voima saa pelaajan viiksiä väpättämään. Tonnien painoisen tankinkaan rytinä vierestä ei tunnu missään, eikä köhäisesti vinkuva suihkukoneen moottori vakuuta laitteen tehosta. Toinen iso miinus tulee maaston tuhoutumattomuudesta. On turhauttavaa, kun jalkamies kykenee suojautumaan raskaan konekiväärin tulitukselta ohuen puulaatikon taakse, eikä korsikaan taitu tankin telojen alla.
Addiktio on taattu
Toinen Taistelukenttä on puhtaasti verkkopeli. Kentissä voi mellastaa yksinkin tekoälyä vastaan, mutta ihmispelaajien arvaamattomuus sekä tiimityöstä tuleva tuoma tunnelma saavat pelikokemuksen maistumaan mannalta. Etenkin hyvien ystävien kanssa BF2:n pelaaminen on silkkaa herkkua.
Vaikka BF2 tuokin loppujen lopuksi vähänlaisesti uutta genreensä, se suoriutuu tehtävässään selkeästi paremmin kuin muut. Kokonaisuus vie keneltä tahansa verkkoräiskinnästä pitävältä niin yöunet kuin halukkuuden tehdä mitään muuta. Mikä parasta, BF2:n tekijät ovat liittäneet pelinsä kylkiäisiksi vinon pinon muokkausten tekemiseen tarvittavia työkaluja. Sitä vain voi kuvitella, mitä kaikkea ilmaista lisäkivaa peliin löytyy vuoden päästä.
Lyhyesti:
Loistelias verkkoräiskintä kaikilla herkuilla.
Laitesuositus:
P3 933 MHz, 256 Mt
Testattu:
Athlon 3200+ XP, 1024 Mt
_____________________________________________________
Grafiikka: 91
Äänet: 86
Pelattavuus: 94
Omaperäisyys: 88
Aavikkosodan autuus
Muutama vuosi sitten Battlefield 1942 jyräsi kilpailijansa armotta alleen. Verkkoräiskijöiden makuhermoja kutkutellut peli lanasi tietä lukuisille klooneille paitsi pelattavuudellaan ja ulkoasullaan, myös tunnelmallaan ja modattavuudellaan. Kakkososaa on odotettu kuin kuuta nousevaa, ja vaikka vain puolet lupauksista lunastettaisiin, käsissä olisi silti jälleen yksi Iso Tapaus verkkopelaamisen historiassa. Nahkansa luonut Battlefield sijoittuu toisen maailmansodan sijasta kuvitteelliseen nykyhetkeen, jossa Yhdysvaltain hurja merijalkaväki, Lähi-Idän Koalition fanaatikot ja Kiinan Kansantasavallan kommunistijoukot ottavat rajusti yhteen.
Puhdasta pauketta
BF2 koostuu tasan yhdestä asiasta: tauottomasta räiskinnästä kymmenien pelaajien ottaessa yhteen. Peli ei edes yritä olla mitään muuta kuin viihdyttävä nettiräiskintä, vaan omistautuu asialleen surutta. Soltut kestävät useammankin ylimääräisen reiän nahkaansa ja vihreinkin alokas osaa niin ajaa tankkia kuin lentää helikopterilla. Liiasta realismista ei siis puhuta, mutta meininkiä piisaa sitäkin enemmän.
Kenttäsuunnittelu on ehdottoman onnistunutta, ja viidakkokarttojen tyyli poikkeaa aavikko-olosuhteista merkittävästi. Laajoissa kartoissa on etenemisreittejä enemmän kuin laki sallii, ja suin päin rynnivä jalkamies suorastaan kerjää kuulaa kalloonsa. Kentät ovat täynnä notkelmia, koloja, kumpuja, raunioita, puita ja ruohoa tarjoamassa kallisarvoista suojaa, jonka turvin edetä.
Taktiikalle on tarvetta
Seitsemän erilaista hahmoluokkaa takaa sen, että kukin pelaaja löytää itselleen mieleisen hahmon. Jokainen luokka poikkeaa kumppaneistaan niin aseistuksen kuin kykyjenkin puolesta, ja oman luokkansa niksit taitamalla pelaaja tuo tiimilleen tuhottomasti lisäpotkua. Kilpailijoistaan poiketen Battlefield 2 palkitsee ahkerat ja taitavat pelaajat muutenkin kuin nimenä pistetilastojen kärjessä. Taisteluissa pärjäämällä saa hahmolleen avattua parempia aseita, joiden turvin turpasauna luonnistuu entistä tehokkaammin.
Ajoneuvojen oikea käyttö on myös tärkeää. Tankin suojissa on helppo edetä kohteeseen ja jalkautua, eikä rynnäkkökopterin tulivoimaa voi kuin ihailla. Pikanttina parannuksena tykkitornissa töröttävä ampuja voi suojautua peltien taa, kun luodit alkavat viheltää liian läheltä. Parhaankin panssarin saa kyllä lopulta puhkottua, joten suihkarillakin päästelevän pilotin on syytä pitää varansa.
Tärkein ase kaikista on kuitenkin tiimityö. Pienryhmien sisällä voi kommunikoida häiritsemättä avointa kanavaa, ja pikaviestien ansiosta vihollistankin sijainnin voi välittää kotijoukkueelle välittömästi. Pelaaja voi myös ryhtyä Komentajaksi, joka jakaa strategisia vinkkejä joukoilleen. Tehokkaan komentajan ohjastaessa päteviä pienryhmiä saa isompikin ylivoima armotta selkäänsä.
Koreaa karkkia, muttei makeaa mahan täydeltä
Battlefield 2 on julmetun kaunis, eikä värejä säästellä. Hahmojen animointiin on nähty vaivaa. Niin ryömiminen, kykkiminen kuin rynniminenkin on mallinnettu upeasti, ja räjähdysten ilmaan nakkaamat sotapojat sätkivät räsynukkemaisen herttaisesti. Valoefektit ovat komeita - kuumat liekit saavat ilman väreilemään aidosti ja suuliekit karkottavat varjoja tyylikkäästi. Vieressä räjähtävät pommit saavat korvat suhisemaan ja näkökentän sumeaksi. Mikä tärkeintä, maastossa on paljon romua, mikä luo tiivistä taistelutunnelmaa.
Valitettavasti ääniefektit eivät ole samalla tasolla. Aseiden papatus jää ikävän ponnettomaksi, eikä räjähdysten voima saa pelaajan viiksiä väpättämään. Tonnien painoisen tankinkaan rytinä vierestä ei tunnu missään, eikä köhäisesti vinkuva suihkukoneen moottori vakuuta laitteen tehosta. Toinen iso miinus tulee maaston tuhoutumattomuudesta. On turhauttavaa, kun jalkamies kykenee suojautumaan raskaan konekiväärin tulitukselta ohuen puulaatikon taakse, eikä korsikaan taitu tankin telojen alla.
Addiktio on taattu
Toinen Taistelukenttä on puhtaasti verkkopeli. Kentissä voi mellastaa yksinkin tekoälyä vastaan, mutta ihmispelaajien arvaamattomuus sekä tiimityöstä tuleva tuoma tunnelma saavat pelikokemuksen maistumaan mannalta. Etenkin hyvien ystävien kanssa BF2:n pelaaminen on silkkaa herkkua.
Vaikka BF2 tuokin loppujen lopuksi vähänlaisesti uutta genreensä, se suoriutuu tehtävässään selkeästi paremmin kuin muut. Kokonaisuus vie keneltä tahansa verkkoräiskinnästä pitävältä niin yöunet kuin halukkuuden tehdä mitään muuta. Mikä parasta, BF2:n tekijät ovat liittäneet pelinsä kylkiäisiksi vinon pinon muokkausten tekemiseen tarvittavia työkaluja. Sitä vain voi kuvitella, mitä kaikkea ilmaista lisäkivaa peliin löytyy vuoden päästä.
Lyhyesti:
Loistelias verkkoräiskintä kaikilla herkuilla.
Laitesuositus:
P3 933 MHz, 256 Mt
Testattu:
Athlon 3200+ XP, 1024 Mt
_____________________________________________________
Grafiikka: 91
Äänet: 86
Pelattavuus: 94
Omaperäisyys: 88
MAINOS
MAINOS
1
01.06.2005 17:31
#1
Team: -Pelit-
01.06.2005 17:56
#2
01.06.2005 18:15
#3
01.06.2005 18:18
#4
Team: -Pelit-
01.06.2005 18:43
#5
Aivan, nautti varmaan suunnattomasti siitä tiimipelistä bottien kanssa :P
01.06.2005 19:58
#6
01.06.2005 21:30
#7
Team: -Pelit-
02.06.2005 15:48
#8
1