Joulukuussa 1944 Hitler teki jotain, mitä kaikki pitivät mahdottomana vielä 3 kuukautta aikaisemmin. Normandiasta ja eteläisestä Ranskasta perääntyvien joukkojen, suurten lisävahvistusten ja uusien varusteiden avulla hän muodosti uuden taisteluryhmän, joka mahdollistaisi hyökkäyksen läntisellä rintamalla.
Hitlerin suunnitelma perustui massiiviseen panssaroituun hyökkäykseen Ardennesin-alueella, jossa ajatuksena oli panssareiden salamannopea eteneminen yli Meuse-joen ja Antrwerpin kaupungin saavuttaminen joka eristäisi britti- ja kanadalaisarmeijat Pohjois-Belgiaan ja Alankomaiden eteläosiin. Saksan korkeimmat komentajat, jopa Von Runstedt, eivät uskoneet että näin kunnianhimoisia tavoitteita kyettäisiin ikinä toteuttamaan. Hitler vain käski totella käskyä ja samalla asetti ajan hyökkäykselle, Joulukuun 16. 1944.
Ardennesin alue oli erittäin rankkaa maastoa vain muutamine teineen joka teki yhteydenpidosta ja etenemisestä panssaroiduille ajoneuvoille hyvin vaikeaa. Alueella oli sankkaa metsikköä joka osaltaan toimi näkösuojana joukoille. Suuri este Saksan joukkojen etenemiselle oli Meuse-joki. Jotkin kaupungit risteyksineen ja siltoineen, olivat avainasemassa nopean etenemisen kannalta.
Saksalaisten hyökkäys oli ajoitettu joulukuulle siinä toivossa, että huonot sääolot estäisivät liittoutuneiden ilmavoimien toiminnan ja alueelle tyypillinen sumu toimisi piilona saksalaisten yksiköille. Kylmä ilma ja lumi olivat elementtejä jotka olivat etenemistä vastaan, tehden miesten ja ajoneuvojen liikkumisesta hidasta.
Saksan hyökkäys alkoi joulukuun 16. 1944 kello 5:30, rintamalla joka sijaitsi 136 km Monchausta Ecternachtiin, yllättäen amerikkalaisjoukot. Alunperin rintamaa puolusti 80 000 Amerikkalaissotilasta mutta saksalaisilla oli tärkeä etu numeroissa, sillä heillä oli 200 000 miestä, uusitut tankit sekä varustelahjoitus. Ensimmäisenä päivänä saksalaiset onnistuivat antamaan melkoisen turpasaunan, sillä he lähestulkoon teurastivat 3 amerikkalaista divisioonaa, jolloin rintama murtui keskialueella. Eteläisellä reunalla amerikkalaiset pitivät puolustuspelin kunnossa. Risteyskaupunkien Saint Vith ja Bastogne valloitus jo aikaisessa vaiheessa olisi ollut avaimena saksalaisten onnistumiseen, mutta he epäonnistuivat. Loput amerikkalaisten 106. divisioonasta onnistui perääntymään keskialueelle ja he saavuttivat Saint Vithin, jossa liittyivät yhteen 7. ja 9. panssaridivisioonien jämien kanssa. Saint Vith vastusti saksalaisia viisi päivää, joka oli tarpeeksi pilaamaan Hitlerin päivän ja tuhoamaan saksalaisten suunnitelmat. Kaupunki kaatui liittoutuneiden käsiin joulukuun 21. 1944.
Bastognen kaupunki oli keskus kommunikaatioyhteyksille ja siksi keskeisessä roolissa saksalaisten etenemiselle. Joulukuun 18. päivänä saksalaisten joukot olivat vain 12 km päässä kaupungista. Amerikkalaisten 101 ja 10. divisioonat olivat myös matkalla kaupunkiin ja urheiluhenkisesti sanottakoon, että amerikkalaisten ja saksalaisten välillä oli aikamoinen kisa. Amerikkalaisten piti päästä Bastogneen jotta saksalaisten hyökkäys saataisiin pysähtymään, ja saksalaisille taas kaupunki oli tärkeä keskus kommunikaatioyhteyksille. Amerikkalaisethan sen kisan tietenkin voittivat, jolloin saksalaisten osaksi jäi 19. joulukuuta alkanut kaupungin piiritys ja sen armoton moukaroiminen. Amerikkalaiset olivat piiritettyinä, vähissä pukeissa ja muutenkin pienellä varustuksella ilman lämpötilaan nähden. Heidän onnekseen liittoutuneiden ilmavoimat olivat tottuneet tällaisten tilanteiden hoitamiseen. Joulukuun 22. päivä saksalaiset antoivat kiltteyttään amerikkalaisille mahdollisuuden antautua, mutta amerikkalaiset kieltäytyivät siinä toivossa, että ilmavoimat pudottaisivat naaman eteen ammuksia ja muita tarvikkeita joiden avulla he voisivat jatkaa taistelua. Huono sää kuitenkin pakotti koneet jäämään kentälle. Jotta tilanteesta saataisiin vieläkin kamalampi, saksalaiset piruuttaan pommittivat kaupunkia huonosta säästä huolimatta. Viimein 23. päivä joulukuuta tarvikkeet saapuivat, kiitettävät 150 tonnia kaikkea aseista ruokaan, jolloin saksalaisille tuli kiire napata Bastognen kaupungin jämät niin nopeasti kuin mahdollista. Joulukuun 24. päivä kaupunkia piirittäneet joukot saivat vielä lisävahvistuksiakin. Joulua yhtään kunnioittamatta saksalaiset aloittivat voimakkaan hyökkäyksen 24. ja 25. päivien välisenä yönä. Joitain saksalaisia tankkeja ja miehiä pääsikin jopa kaupunkiin asti, mutta aamuun mennessä heidät kaikki oli tapettu tai vangittu.
Samalla kun jotkin yksiköt piirittivät Bastognea, loput jatkoivat etenemistään. Vastarinta Bastognessa aiheutti logistisen ongelman saksalaisille hyökkääjille. Ratkaiseva hyökkäys tapahtui joulukuun 25. päivä jolloin saksalaiset melkein saavuttivat Meusejoen. Kuitenkin liittoutuneiden vahvistukset saapuivat joka päivä eturintamalle. Rintaman eteläisellä reunalla Patton siirsi miehensä henkeäsalpaavalla nopeudella käynnistääkseen vastahyökkäyksen. Joulukuun 26. päivä saksalaiset käynnistivät vielä yhden hyökkäyksen, mutta samalla amerikkalaisten 4. panssaridivisioona käynnisti hyökkäyksen eteläisellä reunalla ja joukot saavuttivat Bastognen ja vapauttivat sen saarrosta. Samaan aikaan liittoutuneiden joukot aloittivat vastahyökkäyksen kaikilla rintaman sektoreilla. Tammikuun 1. päivä 1945 Hitler käynnisti vielä pienen hyökkäyksen Saar:n alueella tarkoituksenaan lähettää Pattonin joukot maitojunassa kotiin. Samaan aikaan Luftwaffe (ilmavoimat) aloittivat massiivisen hyökkäyksen liittoutuneiden lentokentille. Molempien ilmavoimat kokivat raskaita tappioita, mutta saksalaisten tappiot olivat paikkaamattomia. Tämän jälkeen Bastognen aluetta vahvistettiin kahdeksalla saksalaisella divisioonalla, jotka aloittivat taas uuden hyökkäyksen tammikuun 3. ja 4. päivän aikana. Mutta kaupunki, joka oli vapaa saarrosta, pystyi vastustamaan uutta hyökkäystä. Tappiot olivat molemmin puolin suuria, mutta liittoutuneilla oli enemmän sotilaita kotona reservissä. Taistelun jälkeen liittoutuneiden joukot jatkoivat etenemistään Houffalizen suuntaan.
Tammikuun 12. päivä venäläiset aloittivat uuden hyökkäyksen Puolassa joka imi Saksalta kaikki mahdolliset lisävoimat. Saksalaisten hyökkäys oli nyt täysin lyöty. Tammikuun 16. päivä liittoutuneiden joukot viimein valtasivat Houffalizen kaupungin ja jatkoivat etenemistään. Sääolot mahdollistivat liittoutuneiden ilmavoimien toiminnan. Saksalaisten maavoimat saivat pataan melkoisesti liittoutuneiden ilmaiskuissa ja 28. tammikuuta liittoutuneiden joukot saavuttivat alkuperäiset sijaintinsa.
Taisteluiden seuraukset Saksan kannalta olivat kovat, sillä taisteluiden tiimellyksessä kaatui sotilaita niin nopeasti että viimeisetkin reservit menivät. Liittoutuneiden tappiot olivat myös suuria, mutta heillä oli jättimäiset reservit. Helmi- ja maaliskuun välillä liittoutuneiden joukot saavuttivat Rein-joen.
Saksalaiset eivät tehneet missään vaiheessa enää suurta vastarintaa. Lopulta liittoutuneiden joukot ylittivät joen helposti ja valloittivat lähes koko maan poikkeuksena maan itäiset osat, jotka venäläiset valtasivat.
Tappioita:
Saksa:
Liittoutuneet:
Linkki karttaan sotatantereesta.
muutama muu kuva tapahtumista.
Tekstin on kirjoittanut vinttis.
Hitlerin suunnitelma perustui massiiviseen panssaroituun hyökkäykseen Ardennesin-alueella, jossa ajatuksena oli panssareiden salamannopea eteneminen yli Meuse-joen ja Antrwerpin kaupungin saavuttaminen joka eristäisi britti- ja kanadalaisarmeijat Pohjois-Belgiaan ja Alankomaiden eteläosiin. Saksan korkeimmat komentajat, jopa Von Runstedt, eivät uskoneet että näin kunnianhimoisia tavoitteita kyettäisiin ikinä toteuttamaan. Hitler vain käski totella käskyä ja samalla asetti ajan hyökkäykselle, Joulukuun 16. 1944.
Ardennesin alue oli erittäin rankkaa maastoa vain muutamine teineen joka teki yhteydenpidosta ja etenemisestä panssaroiduille ajoneuvoille hyvin vaikeaa. Alueella oli sankkaa metsikköä joka osaltaan toimi näkösuojana joukoille. Suuri este Saksan joukkojen etenemiselle oli Meuse-joki. Jotkin kaupungit risteyksineen ja siltoineen, olivat avainasemassa nopean etenemisen kannalta.
Saksalaisten hyökkäys oli ajoitettu joulukuulle siinä toivossa, että huonot sääolot estäisivät liittoutuneiden ilmavoimien toiminnan ja alueelle tyypillinen sumu toimisi piilona saksalaisten yksiköille. Kylmä ilma ja lumi olivat elementtejä jotka olivat etenemistä vastaan, tehden miesten ja ajoneuvojen liikkumisesta hidasta.
Saksan hyökkäys alkoi joulukuun 16. 1944 kello 5:30, rintamalla joka sijaitsi 136 km Monchausta Ecternachtiin, yllättäen amerikkalaisjoukot. Alunperin rintamaa puolusti 80 000 Amerikkalaissotilasta mutta saksalaisilla oli tärkeä etu numeroissa, sillä heillä oli 200 000 miestä, uusitut tankit sekä varustelahjoitus. Ensimmäisenä päivänä saksalaiset onnistuivat antamaan melkoisen turpasaunan, sillä he lähestulkoon teurastivat 3 amerikkalaista divisioonaa, jolloin rintama murtui keskialueella. Eteläisellä reunalla amerikkalaiset pitivät puolustuspelin kunnossa. Risteyskaupunkien Saint Vith ja Bastogne valloitus jo aikaisessa vaiheessa olisi ollut avaimena saksalaisten onnistumiseen, mutta he epäonnistuivat. Loput amerikkalaisten 106. divisioonasta onnistui perääntymään keskialueelle ja he saavuttivat Saint Vithin, jossa liittyivät yhteen 7. ja 9. panssaridivisioonien jämien kanssa. Saint Vith vastusti saksalaisia viisi päivää, joka oli tarpeeksi pilaamaan Hitlerin päivän ja tuhoamaan saksalaisten suunnitelmat. Kaupunki kaatui liittoutuneiden käsiin joulukuun 21. 1944.
Bastognen kaupunki oli keskus kommunikaatioyhteyksille ja siksi keskeisessä roolissa saksalaisten etenemiselle. Joulukuun 18. päivänä saksalaisten joukot olivat vain 12 km päässä kaupungista. Amerikkalaisten 101 ja 10. divisioonat olivat myös matkalla kaupunkiin ja urheiluhenkisesti sanottakoon, että amerikkalaisten ja saksalaisten välillä oli aikamoinen kisa. Amerikkalaisten piti päästä Bastogneen jotta saksalaisten hyökkäys saataisiin pysähtymään, ja saksalaisille taas kaupunki oli tärkeä keskus kommunikaatioyhteyksille. Amerikkalaisethan sen kisan tietenkin voittivat, jolloin saksalaisten osaksi jäi 19. joulukuuta alkanut kaupungin piiritys ja sen armoton moukaroiminen. Amerikkalaiset olivat piiritettyinä, vähissä pukeissa ja muutenkin pienellä varustuksella ilman lämpötilaan nähden. Heidän onnekseen liittoutuneiden ilmavoimat olivat tottuneet tällaisten tilanteiden hoitamiseen. Joulukuun 22. päivä saksalaiset antoivat kiltteyttään amerikkalaisille mahdollisuuden antautua, mutta amerikkalaiset kieltäytyivät siinä toivossa, että ilmavoimat pudottaisivat naaman eteen ammuksia ja muita tarvikkeita joiden avulla he voisivat jatkaa taistelua. Huono sää kuitenkin pakotti koneet jäämään kentälle. Jotta tilanteesta saataisiin vieläkin kamalampi, saksalaiset piruuttaan pommittivat kaupunkia huonosta säästä huolimatta. Viimein 23. päivä joulukuuta tarvikkeet saapuivat, kiitettävät 150 tonnia kaikkea aseista ruokaan, jolloin saksalaisille tuli kiire napata Bastognen kaupungin jämät niin nopeasti kuin mahdollista. Joulukuun 24. päivä kaupunkia piirittäneet joukot saivat vielä lisävahvistuksiakin. Joulua yhtään kunnioittamatta saksalaiset aloittivat voimakkaan hyökkäyksen 24. ja 25. päivien välisenä yönä. Joitain saksalaisia tankkeja ja miehiä pääsikin jopa kaupunkiin asti, mutta aamuun mennessä heidät kaikki oli tapettu tai vangittu.
Samalla kun jotkin yksiköt piirittivät Bastognea, loput jatkoivat etenemistään. Vastarinta Bastognessa aiheutti logistisen ongelman saksalaisille hyökkääjille. Ratkaiseva hyökkäys tapahtui joulukuun 25. päivä jolloin saksalaiset melkein saavuttivat Meusejoen. Kuitenkin liittoutuneiden vahvistukset saapuivat joka päivä eturintamalle. Rintaman eteläisellä reunalla Patton siirsi miehensä henkeäsalpaavalla nopeudella käynnistääkseen vastahyökkäyksen. Joulukuun 26. päivä saksalaiset käynnistivät vielä yhden hyökkäyksen, mutta samalla amerikkalaisten 4. panssaridivisioona käynnisti hyökkäyksen eteläisellä reunalla ja joukot saavuttivat Bastognen ja vapauttivat sen saarrosta. Samaan aikaan liittoutuneiden joukot aloittivat vastahyökkäyksen kaikilla rintaman sektoreilla. Tammikuun 1. päivä 1945 Hitler käynnisti vielä pienen hyökkäyksen Saar:n alueella tarkoituksenaan lähettää Pattonin joukot maitojunassa kotiin. Samaan aikaan Luftwaffe (ilmavoimat) aloittivat massiivisen hyökkäyksen liittoutuneiden lentokentille. Molempien ilmavoimat kokivat raskaita tappioita, mutta saksalaisten tappiot olivat paikkaamattomia. Tämän jälkeen Bastognen aluetta vahvistettiin kahdeksalla saksalaisella divisioonalla, jotka aloittivat taas uuden hyökkäyksen tammikuun 3. ja 4. päivän aikana. Mutta kaupunki, joka oli vapaa saarrosta, pystyi vastustamaan uutta hyökkäystä. Tappiot olivat molemmin puolin suuria, mutta liittoutuneilla oli enemmän sotilaita kotona reservissä. Taistelun jälkeen liittoutuneiden joukot jatkoivat etenemistään Houffalizen suuntaan.
Tammikuun 12. päivä venäläiset aloittivat uuden hyökkäyksen Puolassa joka imi Saksalta kaikki mahdolliset lisävoimat. Saksalaisten hyökkäys oli nyt täysin lyöty. Tammikuun 16. päivä liittoutuneiden joukot viimein valtasivat Houffalizen kaupungin ja jatkoivat etenemistään. Sääolot mahdollistivat liittoutuneiden ilmavoimien toiminnan. Saksalaisten maavoimat saivat pataan melkoisesti liittoutuneiden ilmaiskuissa ja 28. tammikuuta liittoutuneiden joukot saavuttivat alkuperäiset sijaintinsa.
Taisteluiden seuraukset Saksan kannalta olivat kovat, sillä taisteluiden tiimellyksessä kaatui sotilaita niin nopeasti että viimeisetkin reservit menivät. Liittoutuneiden tappiot olivat myös suuria, mutta heillä oli jättimäiset reservit. Helmi- ja maaliskuun välillä liittoutuneiden joukot saavuttivat Rein-joen.
Saksalaiset eivät tehneet missään vaiheessa enää suurta vastarintaa. Lopulta liittoutuneiden joukot ylittivät joen helposti ja valloittivat lähes koko maan poikkeuksena maan itäiset osat, jotka venäläiset valtasivat.
Tappioita:
Saksa:
- Noin 100 000 miestä kuoli, haavoittui tai vangittiin
- Noin 800 tankkia
- Noin 1000 lentokonetta
Liittoutuneet:
- Noin 82 000 miestä kuoli, haavoittui tai vangittiin
- Noin 800 tankkia
Linkki karttaan sotatantereesta.
muutama muu kuva tapahtumista.
Tekstin on kirjoittanut vinttis.
MAINOS
MAINOS
1
24.08.2005 16:01
#1
19.11.2005 16:12
#2
12.12.2005 20:43
#3
13.12.2005 15:42
#4
14.12.2005 21:05
#5
05.04.2008 22:11
#6
06.04.2008 01:06
#7
Team: [LB]
06.04.2008 05:09
#8
Ei tämä liity finnwarssiin, Sampa.
FAIL
Welcome to 2004!
Team: [-God-]
06.04.2008 09:42
#9
Team: BSB
06.04.2008 17:00
#10
Olen historiaa opiskellut ja tullut siihen johtopäätökseen, että saksalaiset saattoivat jopa "tahallaan" päästää länsiliittoutuneet etenemään, koska saksalaiset halusivat heidän valtaavan Berliinin ennen Stalinin Puna-Armeijaa. Tyhmät jenkit eivät vaan tajunneet tätä ja pidättäytyivät etenemästä.
Syynsä oli myös brittien ja jenkkien politiikalla (Jenkit halusivat miellyttää Stalinia, Churchill taas tiesi miten vaarallinen Stalin oli ja Stalin hyödynsi tätä tilannetta armotta).
jos Liittoutuneet olisivatkin edenneet ja vallanneet Berliinin, olisi Stalin mitä todennäköisemmin käskenyt tulittaa tykistöllä liittolaisiaan ja jopa valtaamaan Berliinin heiltä. Stalin piti Berliiniä omana palkintonaan, eikä halunnut antaa sitä jenkeille tai briteille.
1