Viimeisen muutaman vuoden ajan NHL-pelit ovat tarjonneet tasaiseen tahtiin melko näkyviä uudistuksia. Edelliskerralla peliä hidastettiin merkittävästi uuden luistelumallin myötä, mikä vei tuntumaa monta pykälää realistisempaan suuntaan. Muutos myös korosti muutamia selviä ongelmia, jotka tekivät NHL 13:sta paikoitellen rikkonaisen kokonaisuuden ja saivat asettamaan katseet tähän syksyyn. Onko vuodessa onnistuttu kursimaan kokoon jälleen täysi paletti?
NHL 14:n ykkösketju rakentuu tänä vuonna uudesta törmäysfysiikasta, tappeluteknologiasta, yhden napin harhautuksista ja pelimuotouudistuksista. Tutustutaanpa tarkemmin jäälle luistelevaan nelikkoon. NHL Collision Physics tekee saman, mihin FIFA:ssa on jo osumamallinnuksen osalta totuttu. Törmäykset ja taklaukset näyttävät sekä tietysti tuntuvat realistisemmilta, kun pelaajan asennolla, vauhdilla ja massalla lasketaan lopputulos. Samalla vastustajan kiekosta irti pelaaminen helpottuu, kun pienempikin osuma riittää tasapainon horjuttamiseen.
Enforcer Engine -nimen saanut teknologia muuntaa pelaajien väliset tappelut kokonaan uudenlaiseksi kokemukseksi. Kauempaa kolmannesta persoonasta kuvattua yhteenottoa käydään entistä totisemmin, samalla kun kanssapelaajat katsovat tapahtumia vierestä. Törkeästä taklauksesta tai pitkittyneestä suunsoitosta alkaneessa tappelussa vastustajalle pääsee mätkimään mustan silmän tai komeamman nenän, kunhan pitää huolen, ettei itse joudu tutustumaan jään pintaan liian läheltä.
Ennen onnistuneen harhautuksen tekeminen edellytti tattien vatkaamista kaksin sormin ja oikealla otteella. NHL 14:ssa pelaajien vuosien saatossa oppimat kikat on tiivistetty yhteen olkanäppäimeen, jota painamalla tehtävä temppu määräytyy vasemman tatin osoittaman suunnan perusteella. Nämä One touch dekes:t yhdessä paremman törmäysfysiikan kanssa vievät peliä eteenpäin ja hauskempaan suuntaan, mutta eivät silti anna liikaa anteeksi aloittevalle pelaajalle. Yhä kiekkoilijan rajoitukset estävät totaalisen sooloilun, nyt kikkoja on vain helpompi toteuttaa oikealla hetkellä.
Pelimuotojen puolella Be a Pro:n rinnalle on tuotu Live the Life -moodi. Se pyrkii upottamaan pelaajan pykälää syvemmälle kiekkokulisseihin, kun urakehityksen ohella huolehtimaan joutuu fanien, joukkuekavereiden, valmennusjohdon ja oman perheen kunnioituksesta. Matsien välillä ruutuun lätkäistään tekstipohjaisia tehtäviä, joissa kysymyksiin vastaamalla tai vaihtoehdoista valitsemalla tulee vaikuttaneeksi kunnioituksen karttumiseen tai katoamiseen. Päätöksillä voi myös olla seurauksia kuten joukkueen vaihtuminen tai loukkaantuminen. Fanien ihannoima pelaaja saa kotikatsomolta tavanomaista suuremmat hurraa-huudot, ketjukavereiden halveksima pelaaja vähäkiekkoisen illan.
Ajatus on ihan hauska, mutta Live the Life voisi lisätä pelimuotoon paljon enemmänkin syvyyttä. Missä ovat animaatiot, videot, kunnolliset tarinat? Be a Pro:n pelillisiin ominaisuuksiin ei ole koskettu ja se on yhä aavistuksen väkisin kyhätyn oloinen. Totaalisen alitaitoinen pelihahmo nostetaan väkisin NHL-joukkueeseen, pikapuolin ykköskenttään ja jäältäkin tilaa lohkeaa kuninkaan lailla, kun joukkuekaverit luistelevat vaihtoon vaikka kesken hyökkäyksen. Millään muulla kuin tehdyillä pisteillä ei tunnu olevan merkitystä.
Vuosikertajulkaisun kunniaksi satunnaiseksi viihteeksi peliin on tuotu NHL 94 Anniversary Mode. Sinisen jään, pelaajien tähtikuviot, klassisen musiikin ja arcademaisen pelattavuuden tuova sekä säännöt romukoppaan heittävä pelimuoto tarjoaa hupia kaverien välisiin vääntöihin, mutta vain offline-tilassa samalla konsolilla. Todellista retroilua kaipaavien harmiksi yhtäläisyydet esikuvaan olivat siinä, muilta osin peli on ihan yhtä moderni. Ehkä tässäkin olisi vielä ollut virittelyvaraa.
Neljä uudistusta näyttää fläppitaululla jokseenkin siltä, mitä vuoden tuloksena on syytä odottaakin, mutta täyttä viisikkoa niistä ei saa koottua. Vertauskuva sopii yllättävän hyvin NHL 14:n kohdalle, sillä alusta alkaen peli vaikuttaa vajaamiehitetyltä. Jotain jää puuttumaan niin jokaisesta uudistuksesta kuin kokonaiskuvastakin, kun kaikki tuntuu hyvin pitkälti samalta tutulta väännöltä, mihin jo '13:ssa on totuttu. Okei, taklaaminen on helpompaa ja harhautuksen yrittäminen vaivattomampaa, mutta nämä ovat pikkuseikkoja. Päinvastoin pikkuseikasta on tehty huutomerkki, kun pelaajien testosteroniarvot on korotettu vastaamaan vuosiansioita, mikä tarkoittaa tappelua tai muutamaa per matsi. Oikeassa NHL:ssä on tehty pitkään töitä tappeluiden määrän vähentämiseksi, joten pitikö niistä tehdä näin övereitä? Minä kun luulin pelaavani jääkiekkoa enkä Fight Nightia.
Yhä liian moni maali tehdään erien alku- tai päätöshetkillä. Harvassa eivät ole ottelut, joissa vasta viimeisellä minuutilla onnistutaan maalinteossa, useimmiten vieläpä molemman joukkueen voimin. Otteluiden kulun kannalta aivan liian suuri merkitys on myös tuurilla. Ainakin tavispelaajan silmin pelin momentum saattaa vaihtua äkillisesti ilman selvää syytä - tai ilman, että peli siitä jotenkin kertoisi - ja vastustaja ruveta lätkimään maaleja kuin liukuhihnalta.
Päällisin puolinkin NHL 14 tuntuu valitettavan paljon kierrätyskamalta. Valikoita on päivitetty aavistuksen verran, mutta niiden rakenne tai sisällön sijoittelu ei ole merkittävästi muuttunut moneen vuoteen. Taukovalikko näyttää ihan samalta. Ainoastaan päävalikkoa on lajiteltu uusiksi. Eniten sisällön kierrätys rassaa selostuksessa, jossa samat typerät letkautukset ja vääriin aikoihin tulevat sepostukset alkoivat ärsyttämään jo monta vuotta sitten. Selostuskopin meininki on kaukana oikeasta NHL-matsista ja vaikuttaa paikoitellen enemmänkin joltain kaverikaksikon Youtube-sähellykseltä, jossa pinnalle nostetaan ne epäoleellisimmat asiat. Itse en ainakaan lähtisi hehkuttamaan siniviivalta tehtyä roikkua loistavana maalipaikkana.
NHL-pelit ovat joka vuosi olleet niin suuria rahamagneetteja, että siitä päivitykseen satsattavan summan ei tulisi olla kiinni. Ei voi kuin ihmetellä, miksei pelin ilmettä voida uudistaa edes sen vertaa, että se tuntuisi jokseenkin uudelta. Etenkään, kun NHL:t tähänkin asti ovat olleet kaukana täydellisestä tai edes hiotusta. Liekö kyse kilpailun puutteesta, sillä haastajaa EA:lla ei ole ollut vuosiin.
En keksi mitään pahempaa kuin sen, että pelistä jää rahastusfiilis. NHL 14:n kaltaisessa pelissä on aivan sama tuodaanko siihen 1 vai 5 uutta pelimuotoa, jos itse tuntuma ei muutu. Se on se ydin, jolla julkaisu erottuu edellisestä osasta. NHL 14 on itseni kohdalla ensimmäinen sarjan peli, joka olemattomista ennakko-odotuksista huolimatta tuotti pahan pettymyksen. On se ehkä parempi kuin '13, mutta kun otetaan huomioon vuoden lisäaika, lopputulos on heikko. Miksi maksaa täysi hinta, jos kehittäjien panostus on ollut luokkaa neljäsosa, mikä sekään ei ole riittänyt edes vanhojen vikojen korjaamiseen. Ei jatkoon.
NHL 14
|
NHL 14:n ykkösketju rakentuu tänä vuonna uudesta törmäysfysiikasta, tappeluteknologiasta, yhden napin harhautuksista ja pelimuotouudistuksista. Tutustutaanpa tarkemmin jäälle luistelevaan nelikkoon. NHL Collision Physics tekee saman, mihin FIFA:ssa on jo osumamallinnuksen osalta totuttu. Törmäykset ja taklaukset näyttävät sekä tietysti tuntuvat realistisemmilta, kun pelaajan asennolla, vauhdilla ja massalla lasketaan lopputulos. Samalla vastustajan kiekosta irti pelaaminen helpottuu, kun pienempikin osuma riittää tasapainon horjuttamiseen.
Enforcer Engine -nimen saanut teknologia muuntaa pelaajien väliset tappelut kokonaan uudenlaiseksi kokemukseksi. Kauempaa kolmannesta persoonasta kuvattua yhteenottoa käydään entistä totisemmin, samalla kun kanssapelaajat katsovat tapahtumia vierestä. Törkeästä taklauksesta tai pitkittyneestä suunsoitosta alkaneessa tappelussa vastustajalle pääsee mätkimään mustan silmän tai komeamman nenän, kunhan pitää huolen, ettei itse joudu tutustumaan jään pintaan liian läheltä.
Ennen onnistuneen harhautuksen tekeminen edellytti tattien vatkaamista kaksin sormin ja oikealla otteella. NHL 14:ssa pelaajien vuosien saatossa oppimat kikat on tiivistetty yhteen olkanäppäimeen, jota painamalla tehtävä temppu määräytyy vasemman tatin osoittaman suunnan perusteella. Nämä One touch dekes:t yhdessä paremman törmäysfysiikan kanssa vievät peliä eteenpäin ja hauskempaan suuntaan, mutta eivät silti anna liikaa anteeksi aloittevalle pelaajalle. Yhä kiekkoilijan rajoitukset estävät totaalisen sooloilun, nyt kikkoja on vain helpompi toteuttaa oikealla hetkellä.
94 + 20 = 14
Pelimuotojen puolella Be a Pro:n rinnalle on tuotu Live the Life -moodi. Se pyrkii upottamaan pelaajan pykälää syvemmälle kiekkokulisseihin, kun urakehityksen ohella huolehtimaan joutuu fanien, joukkuekavereiden, valmennusjohdon ja oman perheen kunnioituksesta. Matsien välillä ruutuun lätkäistään tekstipohjaisia tehtäviä, joissa kysymyksiin vastaamalla tai vaihtoehdoista valitsemalla tulee vaikuttaneeksi kunnioituksen karttumiseen tai katoamiseen. Päätöksillä voi myös olla seurauksia kuten joukkueen vaihtuminen tai loukkaantuminen. Fanien ihannoima pelaaja saa kotikatsomolta tavanomaista suuremmat hurraa-huudot, ketjukavereiden halveksima pelaaja vähäkiekkoisen illan.
Ajatus on ihan hauska, mutta Live the Life voisi lisätä pelimuotoon paljon enemmänkin syvyyttä. Missä ovat animaatiot, videot, kunnolliset tarinat? Be a Pro:n pelillisiin ominaisuuksiin ei ole koskettu ja se on yhä aavistuksen väkisin kyhätyn oloinen. Totaalisen alitaitoinen pelihahmo nostetaan väkisin NHL-joukkueeseen, pikapuolin ykköskenttään ja jäältäkin tilaa lohkeaa kuninkaan lailla, kun joukkuekaverit luistelevat vaihtoon vaikka kesken hyökkäyksen. Millään muulla kuin tehdyillä pisteillä ei tunnu olevan merkitystä.
Vuosikertajulkaisun kunniaksi satunnaiseksi viihteeksi peliin on tuotu NHL 94 Anniversary Mode. Sinisen jään, pelaajien tähtikuviot, klassisen musiikin ja arcademaisen pelattavuuden tuova sekä säännöt romukoppaan heittävä pelimuoto tarjoaa hupia kaverien välisiin vääntöihin, mutta vain offline-tilassa samalla konsolilla. Todellista retroilua kaipaavien harmiksi yhtäläisyydet esikuvaan olivat siinä, muilta osin peli on ihan yhtä moderni. Ehkä tässäkin olisi vielä ollut virittelyvaraa.
Alivoimalla vailla vastustajaa
Neljä uudistusta näyttää fläppitaululla jokseenkin siltä, mitä vuoden tuloksena on syytä odottaakin, mutta täyttä viisikkoa niistä ei saa koottua. Vertauskuva sopii yllättävän hyvin NHL 14:n kohdalle, sillä alusta alkaen peli vaikuttaa vajaamiehitetyltä. Jotain jää puuttumaan niin jokaisesta uudistuksesta kuin kokonaiskuvastakin, kun kaikki tuntuu hyvin pitkälti samalta tutulta väännöltä, mihin jo '13:ssa on totuttu. Okei, taklaaminen on helpompaa ja harhautuksen yrittäminen vaivattomampaa, mutta nämä ovat pikkuseikkoja. Päinvastoin pikkuseikasta on tehty huutomerkki, kun pelaajien testosteroniarvot on korotettu vastaamaan vuosiansioita, mikä tarkoittaa tappelua tai muutamaa per matsi. Oikeassa NHL:ssä on tehty pitkään töitä tappeluiden määrän vähentämiseksi, joten pitikö niistä tehdä näin övereitä? Minä kun luulin pelaavani jääkiekkoa enkä Fight Nightia.
Yhä liian moni maali tehdään erien alku- tai päätöshetkillä. Harvassa eivät ole ottelut, joissa vasta viimeisellä minuutilla onnistutaan maalinteossa, useimmiten vieläpä molemman joukkueen voimin. Otteluiden kulun kannalta aivan liian suuri merkitys on myös tuurilla. Ainakin tavispelaajan silmin pelin momentum saattaa vaihtua äkillisesti ilman selvää syytä - tai ilman, että peli siitä jotenkin kertoisi - ja vastustaja ruveta lätkimään maaleja kuin liukuhihnalta.
Päällisin puolinkin NHL 14 tuntuu valitettavan paljon kierrätyskamalta. Valikoita on päivitetty aavistuksen verran, mutta niiden rakenne tai sisällön sijoittelu ei ole merkittävästi muuttunut moneen vuoteen. Taukovalikko näyttää ihan samalta. Ainoastaan päävalikkoa on lajiteltu uusiksi. Eniten sisällön kierrätys rassaa selostuksessa, jossa samat typerät letkautukset ja vääriin aikoihin tulevat sepostukset alkoivat ärsyttämään jo monta vuotta sitten. Selostuskopin meininki on kaukana oikeasta NHL-matsista ja vaikuttaa paikoitellen enemmänkin joltain kaverikaksikon Youtube-sähellykseltä, jossa pinnalle nostetaan ne epäoleellisimmat asiat. Itse en ainakaan lähtisi hehkuttamaan siniviivalta tehtyä roikkua loistavana maalipaikkana.
Yhteenveto
NHL-pelit ovat joka vuosi olleet niin suuria rahamagneetteja, että siitä päivitykseen satsattavan summan ei tulisi olla kiinni. Ei voi kuin ihmetellä, miksei pelin ilmettä voida uudistaa edes sen vertaa, että se tuntuisi jokseenkin uudelta. Etenkään, kun NHL:t tähänkin asti ovat olleet kaukana täydellisestä tai edes hiotusta. Liekö kyse kilpailun puutteesta, sillä haastajaa EA:lla ei ole ollut vuosiin.
En keksi mitään pahempaa kuin sen, että pelistä jää rahastusfiilis. NHL 14:n kaltaisessa pelissä on aivan sama tuodaanko siihen 1 vai 5 uutta pelimuotoa, jos itse tuntuma ei muutu. Se on se ydin, jolla julkaisu erottuu edellisestä osasta. NHL 14 on itseni kohdalla ensimmäinen sarjan peli, joka olemattomista ennakko-odotuksista huolimatta tuotti pahan pettymyksen. On se ehkä parempi kuin '13, mutta kun otetaan huomioon vuoden lisäaika, lopputulos on heikko. Miksi maksaa täysi hinta, jos kehittäjien panostus on ollut luokkaa neljäsosa, mikä sekään ei ole riittänyt edes vanhojen vikojen korjaamiseen. Ei jatkoon.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Pelilliset päivitykset | - Uudistusten määrä |
+ Varsinkin fysiikkamallinnus | - Rahastusfiilis |
+ Hyvät ajatukset | - Vajaat toteutukset |
Arvosana: 7/10
MAINOS
MAINOS
1
10.09.2013 11:04
#1
Team: [SO]
10.09.2013 20:29
#2
tähän peliin lähdettiin selkeästi vähän kuin "parantelemaan" edellistä peliä, joka on mielestäni ok. demon perusteella tekoäly on ottanut ison askeleen eteenpäin (joka on jäänyt arvostelussa kokonaan mainitsematta), ja pelaajat osaavat luistella vielä paremmin nyt kun pelisilmänappi palautettiin.
rahastukseen: en oikeen itse miellä nhl sarjaa rahastamiseksi. en vertaisi tätä sarjaa mihinkään esim. call of dutyyn, joka tuntuu ratsastavan enemmän nimellänsä.
nhl:ää on kuitenkin tullut joka vuosi jo kymmentä vuotta, se on lähinnä traditio, aloittaa uusi lätkäkausi hommaamalla uuden änärin. eikä se mielestäni koskaan ole mitään NIIN suuria harppauksia kehityksessä tehnykkään vuosittain (muistan kun joskus se vähän jylläsi paikoillaankin hetken).
11.09.2013 20:59
#3
viime peli uudistui todella paljon että tuntui jopa hankalalta pelata kyseistä peliä pitkään alkuun, mutta NHL 13 oli valitettavasti todella keskeneräinen uudella luistelumoottorilla ja tekoälyllänsä, kun pelaaja saattoi kiekon kanssa vaan pyöriä paikallaan kuin puolukka pillussa, ja tekoäly ei kunnolla hallinnut uutta luistelutekniikkaa, ja muutenkin oli kauhean eloton hyökkäyspäässä jolloin oli hankala saada pyörityksiä aikaan.
tähän peliin lähdettiin selkeästi vähän kuin "parantelemaan" edellistä peliä, joka on mielestäni ok. demon perusteella tekoäly on ottanut ison askeleen eteenpäin (joka on jäänyt arvostelussa kokonaan mainitsematta), ja pelaajat osaavat luistella vielä paremmin nyt kun pelisilmänappi palautettiin.
rahastukseen: en oikeen itse miellä nhl sarjaa rahastamiseksi. en vertaisi tätä sarjaa mihinkään esim. call of dutyyn, joka tuntuu ratsastavan enemmän nimellänsä.
nhl:ää on kuitenkin tullut joka vuosi jo kymmentä vuotta, se on lähinnä traditio, aloittaa uusi lätkäkausi hommaamalla uuden änärin. eikä se mielestäni koskaan ole mitään NIIN suuria harppauksia kehityksessä tehnykkään vuosittain (muistan kun joskus se vähän jylläsi paikoillaankin hetken).
Samaa mieltä. Nhl 13 uusi luistelumoottori oli aika puinen aluksi. Nyt hieman paranneltun selvästä helpompi pelata. Tuohon rahastukseen vielä lisäksi se, että änärit ovat sellaisia pelejä, jotka voi jättää ostamatta aina välillä. Jos ei pelaa älyttömästi varsinkaan nettipeliä, ei ole tarpeellista ostaa joka vuosi uutta. EA on kuitenkik keksinyt lähes joka vuosi jotain, toki välillä uudistukset ovat olleet askelia taakse päin.
20.09.2013 12:31
#4
Uudistuksia on hyvin vähän ja toi NHL 94 Anniversary Mode on kuin pieni demo. Olisivat nyt tehneet sen kunnolla valmiiksi. Kyllä se näkyy ettei ole kilpailua, tosin 13 uudisti sarjaa niin paljon, että tämä vuosi oli pelkkää hiomista. Jos mielipiteeni kiinnostaa niin voi käydä lukemassa osoitteesta http://kempblogi.wordpress.com/2013/09/19/nhl-14-peliarvio/
1