Tom Clancy's Splinter Cell: Blacklist
|
Uutta Splinter Celliä saatiin odottaa kolme vuotta, mutta vihdoin odotus on päättynyt. Sam Fisher tekee paluun pelisarjan seitsemännessä osassa: Tom Clancy's Splinter Cell: Blacklistissä. Tällä kertaa Splinter Cell -pelisarjaa on ollut kehittämässä vuonna 2009 perustettu Ubisoftin Toronton studio. Samalta studiolta on tulossa ensi vuonna toinenkin Tom Clancy -peli, Rainbow 6: Patriots.
Blacklist kertoo tarinan 4. Echelon -erikoisyksikön taistelusta itseään Engineeriksi kutsuvaa terroristisolua vastaan. Engineerit ovat julkaisseet aikataulun iskuista, jotka he aikovat toteuttaa Amerikkaa vastaan, jos heidän vaatimuksiinsa ei suostuta. Tarina vie 4. Echelonin viittä agenttia ympäri maailmaa yrittämässä estää tulevia terrori-iskuja ja jäljittämässä Engineerien johtajaa. Pelin ajan 4. Echelonin tukikohtana toimii tarkoitukseen rakennettu suuri armeijan kuljetuslentokone.
Sam Fisherillä riittää leluja
Splinter Cell: Blacklistin yksinpelikampanjan tehtäviin on saatu mukavasti vaihtelua. Tehtävät suoritetaan useissa eri kohteissa ja eivät muistuta visuaalisesti liikaa toisiaan. Lähes kaikki tehtävät voi hoitaa miten tahtoo, mutta muutamat toimeksiannot on suoritettava ilman vastustajien tappamista. Suurin osa kampanjan tehtävistä suoritetaan Sam Fisherinä tosin ei kaikki, sillä sekaan on heitetty muutama, joissa päästään pelaamaan 4. Echelonin toisella agentilla. Tehtävien kartat on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suunniteltu sopivan laajoiksi, joten etenemisvaihtoehtoja ja tehtävän suoritustapoja löytyy monia ja peli ei tunnu niin pahalta putkijuoksulta kuin nykypeleillä on taipumusta.
Tehtävän läpäisyn jälkeen pelaajan suoritus arvioidaan antamalla pisteitä kolmessa kategoriassa: Assault, Panther ja Ghost. Assault-pisteitä saa tapoista, jotka on tehty suorassa tulitaistelussa vihollisten kanssa. Ghost-pisteet tulevat taas vihollisten eliminoinneista, joissa vihollista ei ole tapettu vaan hoidettu tajuttomaksi tai jätetty kokonaan huomiotta. Panther-tyyli on taas kahden edellä mainitun pelityylin sekoitus, vihollisia tapetaan heidän huomaamattaan. Lopullinen tulos saadaan laskemalla eri pelityylien pisteet yhteen. Pisteet muutetaan sitten rahaksi, jolla päivitetään Sam Fisherin varusteita tai 4. Echelonin tukikohtana toimivaa lentokonetta.
Lentokoneeseen ostettavat päivitykset ovat yleisluontoisia. Päivitysten kautta saa esille esimerkiksi minimapin, nopeamman health regenerationin tai lisää slotteja muokatuille hahmoille. Lentokoneen lisäksi Sam Fisherille voi ostaa varusteita aina vaatteista lähtien. Vaatteilla määritellään muun muassa se, paljonko suojaa hahmolla on luoteja vastaan ja kuinka huomaamaton hahmo on vihollisten silmissä. Kaupasta löytyy myös todella paljon aseita ja niihin saatavia lisäosia. Lisäosilla pystytään kehittämään aseen ominaisuuksia paremmiksi. Kaupan tarjontaan kuuluu myös erilaisia agentille sopivia apuvälineitä. Apuvälineisiin lasketaan erilaiset kranaatit. Muutoin ne ovat pääosin hitech-leluja, jotka auttavat paikallistamaan viholliset, huijaamaan heitä tai eliminoimaan pahat pojat ilman lähikontaktia. Ostettavaa tavaraa siis riittää ja pelaaja pystyy helposti rakentamaan hahmonsa haluamaansa pelitapaan.
Hiippailu jatkuu kavereiden kanssa
Kampanja on turhan lyhyt ja se on pelattu läpi noin kymmenessä tunnissa, joten lisää pelattavaa tarvitaan. Splinter Cell: Blacklist sisältää onneksi yksinpelikampanjan lisäksi kahden henkilön co-op-tehtäviä ja moninpelin. Co-op-tehtävät ovat hieman irrallaan pääjuonesta ja ne saa suoritettavaksi 4. Echelonin muilta jäseniltä. Suurimman osan tehtävistä voi suorittaa myös yksin, mutta muutama tehtävä vaatii kaksi pelaajaa. Peliseuraa voi luonnollisesti hakea verkosta tai verkkoyhteyden puuttuessa pelata yhdellä konsolilla jaetulta ruudulta. Co-op-tehtävät on jaettu kategorioihin riippuen henkilöstä keneltä toimeksiannon on saanut. Tarjolla on jo kampanjasta tuttua täyttä toimintaa vaativia tehtäviä ja toisena ääripäänä haasteita, joissa ei saa tulla ollenkaan nähdyksi. Kuten kampanjassakin, co-op-tehtävät arvostellaan lopuksi ja pelaaja saa onnistumisensa mukaan rahaa tililleen.
Moninpelistä löytyy viisi pelimuotoa kuudessa eri kartassa. Pelaajamäärät vaihtelevat pelimuodosta riippuen neljän ja kahdeksan välillä. Aikaisemmista Splinter Celleistä tutusta Spies vs Mercs -pelimuodosta löytyy kaksi eri versiota, Classic ja Blacklist. Erona pelimuodoissa on se, että Classicissa pelaaja valitsee ennaltamääritellyistä kiteistä haluamansa ja Blacklistissä pelaaja pystyy kustomoimaan kitin itselleen. Kitti luodaan ostamalla pelistä tai moninpelistä tienatuilla rahoilla hahmolle varusteet. Valitettavasti kampanjassa ostetut aseet ja varusteet eivät siirry moninpeliin.
Agentit vastaan palkkasotilaat
Spies vs Mercs on Splinter Cell: Blacklistin ehdottomasti hauskin moninpelimuoto. Agentit koittavat hakkeroida kartalla olevia terminaaleja ja palkkasotilaat estää sen. Hakkerointi aloitetaan käymällä terminaalilla, jonka jälkeen alueelle tulee rajat, joiden ulkopuolelle hakkeroinnin aloittanut agentti ei saa poistua tai muuten hakkerointi keskeytyy. Agenttien ja palkkasotilaiden kitit eroavat radikaalisti toisistaan. Palkkasotilaat ovat hitaita, varustettu tehokkailla aseilla ja vahvoilla suojilla. Myös palkkasotilaiden pelinäkymä poikkeaa agenttien pelinäkymästä, sillä se on kuvattu ensimmäisestä persoonasta. Agenttien varustus tekee heistä heikkoja tulitaisteluissa, mutta juoksunopeus ja parempi näkyvyys ympäristöön korvaa puutteen. Tuloksena on saatu luotua moninpeli, jossa agenttina pelatessa palkkasotilaat on pakko ottaa pois pelistä lähitaistelun kautta ja palkkasotilaana on pyrittävä pysymään mahdollisimman kaukana agenteista.
Splinter Cell: Blacklistin muut moninpelimuodot ovat Extraction, Uplink Control ja Team Deathmatch. Team Deathmatch ei esittelyjä sen suuremmin kaipaa, kaksi tiimiä laitetaan vastakkain ja katsotaan kummasta tiimistä löytyvät kovemmat frägääjät. Pelimuotoon voi valita pelattavan hahmon vapaasti joko agenteista tai palkkasotilaista. Extraction muistuttaa muista peleistä tuttua Capture the Flag -pelimuotoa. Agentit puolustavat dataa, jota palkkasotilaat koittavat varastaa. Kun palkkasotilas on onnistunut ottamaan datan haltuun, se pitää kuljettaa tiettyyn paikkaan, jotta tiimi saa pisteen. Uplink Controlissa pelaaja voi valita itselleen joko agentin tai palkkasotilaan riippumatta puolesta. Molemmat tiimit koittavat ottaa haltuun kartalle ilmestyviä lähetyspisteitä ja käynnistää ne siirtämään dataa satelliitin kautta talteen. Pelimuoto muistuttaa paljon Spies vs Merchiä, mutta hahmo on vapaasti valittavissa ja uplinkin ympärille ei luoda aluetta, missä pelaajan pitää olla siirron onnistumiseksi.
Visuaalinen ilme Splinter Cell: Blacklistissä on kaiken kaikkiaan kohdillaan ja hahmojen animointi luonnollisen näköistä. Grafiikat tekstuureja myöten näyttävät siltä mitä nykypeliltä voi odottaa. Peli on muutenkin saatu näyttämään sopivan futuristiselta ylittämättä kuitenkaan missään vaiheessa huonon maun rajaa. Äänimaailma ei tarjoa mitään suuria elämyksiä, mutta se ajaa asiansa. Aseet kuulostaa muiltakin kuin leluilta, vastustajien liikkeet kuulee äänten perusteella ja usein taustalla soi musiikki, joka ei häiritse vaan lisää sopivasti jännitystä tehtävien suoritukseen. Pelin hahmojen ääninäyttely on hyvin tehty ja keskustelut kuulostavat luonnollisilta.
Yhteenveto
Splinter Cell: Blacklistin pelaaminen oli hauska kokemus. En yleensä ole nauttinut hiiviskelypeleistä, mutta Blacklistissä hiippailu on toteutettu hyvin ja se on hauskaa. Splinter Cell: Blacklistin pelattavuutta parantaa myös se, että hiippailu ei ole aina välttämätöntä vaan peli oikeasti tarjoaa pelaajalle mahdollisuuden valita toisenlainen pelityyli. Jos vastustajat huomaavat pelaajan, on tilanne vielä mahdollista hoitaa kotiin tulitaistelun kautta. Yleensä tämäntyyppisissä peleissä ainoa mahdollisuus selviytyä on vain paeta ja piiloutua. Ilahduttavan suuresta määrästä varusteita löytyy varmasti jokaiselle sopivat lelut, jotta pelaamisesta voi todella nauttia.
Pelattavaa Splinter Cell: Blacklistissä riittää pitkäksi aikaa, vaikka kampanja on valitettavan lyhyt. Kritiikkiä kampanjalle pitää kuitenkin antaa lopussa olevasta typerästä pomotaistelusta. Mielestäni ne eivät tämän tyylisiin peleihin kuulu ja varsinkaan tapa, jolla taistelu on toteutettu. Kampanjan juoni oli kokonaisuutena laadukkaasti kirjoitettua, vaikka se ei eeppiseksi yltänytkään. Kampanjan lisäksi aikaa saa kulutettua helposti co-op-tehtävissä ja varsinkin moninpelistä, joka on virkistävä tapaus ainaiseen lipunvaltaukseen ja pommin asettamiseen. Varsinkin Spies vs Mercs tarjoaa hupia moneksi illaksi.
Suurin kritiikin aihe tällä hetkellä koko pelissä on valitettavasti kuitenkin co-opissa ja moninpelissä. Niiden avulla saa konsolin jumiin todella usein. Multiplayeria on ihan turha odottaa pelaavansa montaa erää putkeen ja co-oppia pelatessa on syytä lausua parit rukoukset, että pelisessio pysyy pystyssä tehtävän loppuun saakka. Kunhan ongelmat saadaan päivityksellä korjattua, Splinter Cell: Blacklistiä voi lämpimästi suositella.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Eri pelityylit | - Lyhyt kampanja |
+ Spies vs Mercs | - Moninpelin ongelmat |
+ Paljon varusteita | |
+ Tyylikäs ulkoasu |
Arvosana: 8.5/10
MAINOS
MAINOS
1
30.08.2013 17:31
#1
ei mulla muuta :). arvostelun luen myöhemmin.
30.08.2013 18:41
#2
"moninpeli ongelmat" => Moninpeliongelmat / Moninpelin ongelmat
ei mulla muuta :). arvostelun luen myöhemmin.
Kas :)
Täällä enemmänkin juttua tosta jumiutumisesta. Saas nähdä meinaavatko korjata...
03.09.2013 19:03
#3
Moninpeliä en ole vielä niin paljon pelannut ettei kaatumista ole tapahtunut mutta jo yksinpelikin kaatuili minulla muutaman kerran todella pahasti.Muuten todella hyvä peli.
Olen tässä aloitellut oman blogini pitämisen ja tästäkin pelistä tuli juttu kirjoitettua. Tuossa osoite jos kiinostaa http://kempblogi.wordpress.com/2013/09/03/tom-clacys-splinter-cell-blaclist-vanhan-pelisrajan-paluu-juurille/
Oikeenkirjoituksessa voi olla jotain pieentä :D.
1