Vuonna 2004 julkaistu ensimmäinen Far Cry tarjosi avoimen pelimaailman, kiinnostavan juonen ja erittäin kauniit grafiikat. Toiseen osaan pelinkehittäjä vaihtui, kun Crytek myi pelisarjan oikeudet julkaisija Ubisoftille. Far Cry 2 muutti pakettia lineaarisempaan suuntaan mutta lisäsi mielenkiintoisen tuli-elementin, varomaton tulitikuilla leikkijä saattoi polttaa puoli savannia ja itsensä sen mukana. Kolmanteen osaan on valittu parhaat puolet kummastakin pelistä ja lopputulos onkin yksi vuoden yllättäjistä.
Pelin sankarina toimii Jason Brody, elitistiperheen poika. Extreme-urheilua harrastava Jason on laskuvarjohyppäämässä kavereineen jossain päin Tyyntävaltamerta kun jokin menee pieleen. Pian koko poppoo löytää itsensä paratiisisaarelta, jota pitää hallussaan joukko piraatteja pomonsa Vaasin johdolla. Kampanja alkaa, kun Jason pääsee sotilasveljensä Grantin avulla pakoon häkistään ja veljekset lähtevät etsimään reittiä ulos piraattien pesästä.
Homma toimiikin, kunnes pojat päättävät jäädä tutkailemaan karttaa aivan piraattien nenän alle. Vähemmän yllättäen Grantillä on pian luoti niskassa ja Jason joutuu jatkamaan pakoaan yksin. Vesiputoukseen hyppäämisen jälkeen Jason heräilee bambumajasta paikalliseen Rakyat-heimoon kuuluvan Denniksen hoivista. Rakyat ovat saaren alkuperäiskansaa, jotka vihaavat saarella valtaa pitäviä piraatteja yhtä paljon kun Jasonkin. Näinpä Denniksestä ja Rakyat-heimosta tulee Jasonin liittolaisia miehen yrittäessä löytää vielä vankeina viruvia ystäviään.
Pelin tapahtumapaikkana toimiva paratiisisaari on toteutettu erittäin hienosti, ollen samaan aikaan uskottava mutta myös erittäin hullu paikka. Saarelta löytyy mm. oikea ekosysteemi, jossa petoeläimet jahtaavat pienempiään ja hyökkäävät pelaajan, ja myös muiden hahmojen, kimppuun, jos niiden reviirille eksyy tai muuten käyttäytyy uhkaavasti. Hullun puolen hoitavat saaren asukit, sillä lähes jokainen vastaantulija tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kajahtanut. Saarella tapahtuu myös muuta outoa sillä alkuperäisväestö Rakyat omaa erikoisia voimia, joita heimo lainaa juonen edetessä myös Jasonin käyttöön.
Pelaaja pääsee liikkumaan saarella täysin vapaasti kävellen tai erilaisilla ajoneuvoilla. Maastosta löytyy autojen lisäksi mm. mönkijää, vesijettiä ja riippuliidintä. Ajoneuvoja on tiheässä mutta valitettavasti valikoima on hyvin suppea ja hauskempia menopelejä löytyy harvemmin, siksi suurinosa ajasta ajellaankin vain jeepeillä. Saarelle on ripoteltu piraattien tukikohtia, joita pelaaja voi vallata tyhjentämällä tukikohdan pahiksista. Lähes kaikki pelin tehtävät voi suorittaa joko aseet laulaen tai hiljaa hiippaillen, niin myös tukikohtien tyhjennykset. Jos viholliset tajuavat olevansa hyökkäyksen kohteena, he kutsuvat apujoukkoja ja Jasonilla on tuplasti kovempi urakka alueen valtauksessa.
Kun alue on tyhjä, Rakyat-sotilaat karauttavat paikalle ja asuttavat tukikohdan. Valtaamalla tukikohtia pelaaja saa käyttöönsä kopin, josta löytyy aseautomaatti ammuksien ostoa, aseita ja muuta tarpeellista varten. Jos aseen kerran on hankkinut, saa sen aina ilmaiseksi automaatista. Vallattujen tukikohtien välillä voi myös hypätä pikamatkustuksella, mikäli autoilu ei maita. Tukikohdan ilmoitustaululta löytyy pienempiä tehtäviä ahkerille, joskin ne toistavat samaa kaavaa: joko käydään puukottamassa paikallinen piraattikapteeni tai metsästetään harvinainen eläin.
Saaren kartta on jaettu osiin, joista kaikista löytyy yksi radiomasto. Kun maston kärkeen kiipeää, avautuu alueen kartta ja Jason saa vaivoistaan pari asetta auki ilmaiseksi. Torneihin ei ihan helpolla kiivetä, sillä ne kaikki ovat pieniä pulmatehtäviä, jotka tuovat mukavaa vaihtelua räiskintään. Kun torni on hallussa, avautuu lyhyt ajotehtävä, jossa vauhdikas reitti pitää kaahata tietyssä ajassa. Kartalta löytyy myös kourallinen erilaisia pikkutehtäviä, joissa yleensä toteutetaan paikallisen asukkaan outo toive. Sivutehtävistä riittää pelattavaa useamman Call of Dutyn verran, mutta varsinkin ilmoitustaulutehtävät alkavat nopeasti toistaa itseään.
Juonta edistävät tehtävät ovat ehdottomasti pelin suola. Ne ovat monipuolisia, hyvin suunniteltuja ja mikä tärkeintä, hauskoja. Kun pelaajalle lyödään liekinheitin käteen ja käsketään käydä käristämässä piraattien kannabisviljelmia, olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Palavilla kannabislehdillä myös on Jasoniin erikoinen vaikutus...
Tehtäviä on laidasta laitaan, välillä metsästetään aarteita raunioista, välillä hyökätään yön hiljaisuudessa laivalle ja toisinaan taas ammutaan piraatteja - paljon piraatteja. Suurin osa tehtävistä suoritetaan yksin, mutta välillä Jason saa kaverikseen muutaman Rakyat-sotilaan tai muun liittolaisen. Ainoa huono sanottava tehtävistä on ne kerrat (kyllä, useampi kuin yksi) kun Jason jää piraattipomon vangiksi. Kuin Bond-pahis ikään, Vaas ei tyydy vain ampumaan arkkivihollistaan vaan yrittää lopettaa miestä ansoilla, joista Jason aina pääsee livahtamaan.
Pelin edetessä ja kokemuspisteiden karttuessa Jasonille saa avattua uusia kykyjä, joskin valikoima ei ole kovin monipuolinen. Suurin osa kokemuspisteistä kuluu erilaisiin boonuksiin kuten kestävyyteen ja nopeuteen. Avattavina on myös kourallinen erilaisia tapoja tappaa viholliset hiljaisesti selkään hyökkäämällä. Toinen tärkeä osa hahmonkehitystä on metsästys. Vaikka kaupoissa myydään kaikkea luotiliiveistä sinkoihin, jostain syystä minkäänlaisia reppuja ei ole saatavilla.
Eläinten ystäville epämieluisana ratkaisuna Jason joutuu lähtemään metsälle, eri reppuja ja aseenkantokasseja pitää nimittäin askarrella eläinten nahoista. Kaikkea ei tietenkään voi väsätä saman elukan nahoista vaan mitä kantavampiin kasseihin mennään, sitä harvinaisemman villieläimen turkkia kaivataan. Edes rahaa Jason ei voi kantaa taskuissaan, vaan on pakko käydä teurastamassa pari sikaa ja tehdä nahoista lompakko.
Kuulostaa turhauttavalta mutta metsästys on oikeastaan ihan hauska lisä peliin. Elukat käyttäytyvät realistisesti ja niitä löytyy paikoista, joissa niiden tosiaan kuvittelisi asustavan. Eri lajeja on kymmeniä kaloista karhuihin, eikä metsästys ole aina läpihuutojuttu, sillä eläimet eivät kaadu helpolla ja niiden hyökkäykset ovat kuolettavia. Karhunkaatoon kannattaakin lähteä kiikarikiväärillä tai saa varautua juoksulenkille vihainen nalle perässä. Varsinkin haiden metsästys on aivan oma leikkinsä, sillä minkäänlaisia kalastusvehkeitä pelistä ei löydy. Hai pitää houkutella pinnan tuntumaan ja yrittää sitten päästää päiviltä ampumalla.
Asevalikoima on erittäin kattava, perusaseluokkien lisäksi löytyy räjähteitä, jousipyssyjä ja jopa liekinheitin. Tuli toimiikin pelissä mallikkaasti; jos piraatit piileksivät bambumajassa voi rynnäköimisen lisäksi tuikata mökin tuleen ja napsia ulos juoksevat piraatit rauhassa. Tulen kanssa ei kuitenkaan ole leikkimistä, se kun leviää hyvin nopeasti ja tuottaa pelaajalle tukalia tilanteita karatessaan käsistä. Koko saarta ei kuitenkaan pysty polttamaan vaan palot sammuvat melko nopeasti. Haavojen paikkaus Far Cry 3:ssa hoidetaan injektioruiskuilla, joita voi joko ostaa tai väsätä itse maastosta löytyvistä kasveista. Ruiskuilla saadaan myös muita väliaikaisia apuja mm. metsästykseen ja taisteluun.
Graafisesti Far Cry 3 on yksi vuoden parhaista, paratiisisaari on erittäin kaunis niin yöllä kuin päivälläkin. Myös sään vaihtelut on toteutettu näyttävästi, eikä öisen ukkosmyrskyn aikaan tekisi mieli lähteä rämpimään pimeään viidakkoon. Saarella liikuttaessa ei tule lataustaukoja vaan kaikki toimii saumattomasti. Tämä onkin hyvä, sillä ne muutamat lataustauot, joita pelissä on, ovat hyvin pitkiä. On erittäin rasittavaa kuolla putkeen useamman kerran, sillä tällöin latausruutua saa katsella minuuttikaupalla.
Far Cry 3:sta löytyy tosiaan myös moninpeli. Moninpeliosuus valitettavasti on täysin hajuton ja mauton perusräiskintä, joka ei tarjoa mitään järkevää pelattavaa. Huonot kartat, tylsät pelimuodot ja pitkät odotusajat vievät kaiken hauskuuden pelaamisesta. Mukaan on heitetty myös CO-OP-pelimuoto, joka nykytrendin mukaan ei avaa kampanjaa pelattavaksi kaverin kanssa, vaan kourallisen tylsiä tehtäviä tekoälyvihollisia vastaan. Piraatteja syntyy jatkuvalla syötöllä ympäri pientä pelialuetta, joten et koskaan tiedä oletko oikeasti suojan takana vai et. Kun yksinpelikampanja on rakennettu näin suurella vaivalla, ei hätäisesti kasatusta moninpelistä kehtaa rokottaa pisteitä - Far Cry 3 on selkeästi yksinpeli.
Yksinpelin tunnelma ja juoni ovat Far Cry 3:n valttikortteja. Paratiisisaari on ihanan hullu paikka, jossa nähtävää ja koettavaa riittää kymmeniksi tunneiksi. Juonipuolella esitetään hieno kasvutarina, kun pelokkaasta Jasonista kouliutuu saaren kovin soturi, jonka tehtävä alkoi ystävien etsimisellä mutta loppua kohden Jasonia motivoi eniten kosto ja lisävoimien hankkiminen. Far Cry 3:n vahvuudet tekevät siitä yhden vuoden kovimmista peleistä.
Arvosana: 9/10
Far Cry 3
|  |
Welcome to the jungle
Pelin sankarina toimii Jason Brody, elitistiperheen poika. Extreme-urheilua harrastava Jason on laskuvarjohyppäämässä kavereineen jossain päin Tyyntävaltamerta kun jokin menee pieleen. Pian koko poppoo löytää itsensä paratiisisaarelta, jota pitää hallussaan joukko piraatteja pomonsa Vaasin johdolla. Kampanja alkaa, kun Jason pääsee sotilasveljensä Grantin avulla pakoon häkistään ja veljekset lähtevät etsimään reittiä ulos piraattien pesästä.
Homma toimiikin, kunnes pojat päättävät jäädä tutkailemaan karttaa aivan piraattien nenän alle. Vähemmän yllättäen Grantillä on pian luoti niskassa ja Jason joutuu jatkamaan pakoaan yksin. Vesiputoukseen hyppäämisen jälkeen Jason heräilee bambumajasta paikalliseen Rakyat-heimoon kuuluvan Denniksen hoivista. Rakyat ovat saaren alkuperäiskansaa, jotka vihaavat saarella valtaa pitäviä piraatteja yhtä paljon kun Jasonkin. Näinpä Denniksestä ja Rakyat-heimosta tulee Jasonin liittolaisia miehen yrittäessä löytää vielä vankeina viruvia ystäviään.
Pelin tapahtumapaikkana toimiva paratiisisaari on toteutettu erittäin hienosti, ollen samaan aikaan uskottava mutta myös erittäin hullu paikka. Saarelta löytyy mm. oikea ekosysteemi, jossa petoeläimet jahtaavat pienempiään ja hyökkäävät pelaajan, ja myös muiden hahmojen, kimppuun, jos niiden reviirille eksyy tai muuten käyttäytyy uhkaavasti. Hullun puolen hoitavat saaren asukit, sillä lähes jokainen vastaantulija tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kajahtanut. Saarella tapahtuu myös muuta outoa sillä alkuperäisväestö Rakyat omaa erikoisia voimia, joita heimo lainaa juonen edetessä myös Jasonin käyttöön.
Vapaata toimintaa
Pelaaja pääsee liikkumaan saarella täysin vapaasti kävellen tai erilaisilla ajoneuvoilla. Maastosta löytyy autojen lisäksi mm. mönkijää, vesijettiä ja riippuliidintä. Ajoneuvoja on tiheässä mutta valitettavasti valikoima on hyvin suppea ja hauskempia menopelejä löytyy harvemmin, siksi suurinosa ajasta ajellaankin vain jeepeillä. Saarelle on ripoteltu piraattien tukikohtia, joita pelaaja voi vallata tyhjentämällä tukikohdan pahiksista. Lähes kaikki pelin tehtävät voi suorittaa joko aseet laulaen tai hiljaa hiippaillen, niin myös tukikohtien tyhjennykset. Jos viholliset tajuavat olevansa hyökkäyksen kohteena, he kutsuvat apujoukkoja ja Jasonilla on tuplasti kovempi urakka alueen valtauksessa.
Kun alue on tyhjä, Rakyat-sotilaat karauttavat paikalle ja asuttavat tukikohdan. Valtaamalla tukikohtia pelaaja saa käyttöönsä kopin, josta löytyy aseautomaatti ammuksien ostoa, aseita ja muuta tarpeellista varten. Jos aseen kerran on hankkinut, saa sen aina ilmaiseksi automaatista. Vallattujen tukikohtien välillä voi myös hypätä pikamatkustuksella, mikäli autoilu ei maita. Tukikohdan ilmoitustaululta löytyy pienempiä tehtäviä ahkerille, joskin ne toistavat samaa kaavaa: joko käydään puukottamassa paikallinen piraattikapteeni tai metsästetään harvinainen eläin.
Saaren kartta on jaettu osiin, joista kaikista löytyy yksi radiomasto. Kun maston kärkeen kiipeää, avautuu alueen kartta ja Jason saa vaivoistaan pari asetta auki ilmaiseksi. Torneihin ei ihan helpolla kiivetä, sillä ne kaikki ovat pieniä pulmatehtäviä, jotka tuovat mukavaa vaihtelua räiskintään. Kun torni on hallussa, avautuu lyhyt ajotehtävä, jossa vauhdikas reitti pitää kaahata tietyssä ajassa. Kartalta löytyy myös kourallinen erilaisia pikkutehtäviä, joissa yleensä toteutetaan paikallisen asukkaan outo toive. Sivutehtävistä riittää pelattavaa useamman Call of Dutyn verran, mutta varsinkin ilmoitustaulutehtävät alkavat nopeasti toistaa itseään.
Juonta edistävät tehtävät ovat ehdottomasti pelin suola. Ne ovat monipuolisia, hyvin suunniteltuja ja mikä tärkeintä, hauskoja. Kun pelaajalle lyödään liekinheitin käteen ja käsketään käydä käristämässä piraattien kannabisviljelmia, olo on kuin lapsella karkkikaupassa. Palavilla kannabislehdillä myös on Jasoniin erikoinen vaikutus...
Tehtäviä on laidasta laitaan, välillä metsästetään aarteita raunioista, välillä hyökätään yön hiljaisuudessa laivalle ja toisinaan taas ammutaan piraatteja - paljon piraatteja. Suurin osa tehtävistä suoritetaan yksin, mutta välillä Jason saa kaverikseen muutaman Rakyat-sotilaan tai muun liittolaisen. Ainoa huono sanottava tehtävistä on ne kerrat (kyllä, useampi kuin yksi) kun Jason jää piraattipomon vangiksi. Kuin Bond-pahis ikään, Vaas ei tyydy vain ampumaan arkkivihollistaan vaan yrittää lopettaa miestä ansoilla, joista Jason aina pääsee livahtamaan.
Lievää roolipelaamista
Pelin edetessä ja kokemuspisteiden karttuessa Jasonille saa avattua uusia kykyjä, joskin valikoima ei ole kovin monipuolinen. Suurin osa kokemuspisteistä kuluu erilaisiin boonuksiin kuten kestävyyteen ja nopeuteen. Avattavina on myös kourallinen erilaisia tapoja tappaa viholliset hiljaisesti selkään hyökkäämällä. Toinen tärkeä osa hahmonkehitystä on metsästys. Vaikka kaupoissa myydään kaikkea luotiliiveistä sinkoihin, jostain syystä minkäänlaisia reppuja ei ole saatavilla.
Eläinten ystäville epämieluisana ratkaisuna Jason joutuu lähtemään metsälle, eri reppuja ja aseenkantokasseja pitää nimittäin askarrella eläinten nahoista. Kaikkea ei tietenkään voi väsätä saman elukan nahoista vaan mitä kantavampiin kasseihin mennään, sitä harvinaisemman villieläimen turkkia kaivataan. Edes rahaa Jason ei voi kantaa taskuissaan, vaan on pakko käydä teurastamassa pari sikaa ja tehdä nahoista lompakko.
Kuulostaa turhauttavalta mutta metsästys on oikeastaan ihan hauska lisä peliin. Elukat käyttäytyvät realistisesti ja niitä löytyy paikoista, joissa niiden tosiaan kuvittelisi asustavan. Eri lajeja on kymmeniä kaloista karhuihin, eikä metsästys ole aina läpihuutojuttu, sillä eläimet eivät kaadu helpolla ja niiden hyökkäykset ovat kuolettavia. Karhunkaatoon kannattaakin lähteä kiikarikiväärillä tai saa varautua juoksulenkille vihainen nalle perässä. Varsinkin haiden metsästys on aivan oma leikkinsä, sillä minkäänlaisia kalastusvehkeitä pelistä ei löydy. Hai pitää houkutella pinnan tuntumaan ja yrittää sitten päästää päiviltä ampumalla.
Asevalikoima on erittäin kattava, perusaseluokkien lisäksi löytyy räjähteitä, jousipyssyjä ja jopa liekinheitin. Tuli toimiikin pelissä mallikkaasti; jos piraatit piileksivät bambumajassa voi rynnäköimisen lisäksi tuikata mökin tuleen ja napsia ulos juoksevat piraatit rauhassa. Tulen kanssa ei kuitenkaan ole leikkimistä, se kun leviää hyvin nopeasti ja tuottaa pelaajalle tukalia tilanteita karatessaan käsistä. Koko saarta ei kuitenkaan pysty polttamaan vaan palot sammuvat melko nopeasti. Haavojen paikkaus Far Cry 3:ssa hoidetaan injektioruiskuilla, joita voi joko ostaa tai väsätä itse maastosta löytyvistä kasveista. Ruiskuilla saadaan myös muita väliaikaisia apuja mm. metsästykseen ja taisteluun.
Graafisesti Far Cry 3 on yksi vuoden parhaista, paratiisisaari on erittäin kaunis niin yöllä kuin päivälläkin. Myös sään vaihtelut on toteutettu näyttävästi, eikä öisen ukkosmyrskyn aikaan tekisi mieli lähteä rämpimään pimeään viidakkoon. Saarella liikuttaessa ei tule lataustaukoja vaan kaikki toimii saumattomasti. Tämä onkin hyvä, sillä ne muutamat lataustauot, joita pelissä on, ovat hyvin pitkiä. On erittäin rasittavaa kuolla putkeen useamman kerran, sillä tällöin latausruutua saa katsella minuuttikaupalla.
Unohtuiko jotain?
Far Cry 3:sta löytyy tosiaan myös moninpeli. Moninpeliosuus valitettavasti on täysin hajuton ja mauton perusräiskintä, joka ei tarjoa mitään järkevää pelattavaa. Huonot kartat, tylsät pelimuodot ja pitkät odotusajat vievät kaiken hauskuuden pelaamisesta. Mukaan on heitetty myös CO-OP-pelimuoto, joka nykytrendin mukaan ei avaa kampanjaa pelattavaksi kaverin kanssa, vaan kourallisen tylsiä tehtäviä tekoälyvihollisia vastaan. Piraatteja syntyy jatkuvalla syötöllä ympäri pientä pelialuetta, joten et koskaan tiedä oletko oikeasti suojan takana vai et. Kun yksinpelikampanja on rakennettu näin suurella vaivalla, ei hätäisesti kasatusta moninpelistä kehtaa rokottaa pisteitä - Far Cry 3 on selkeästi yksinpeli.
Yhteenveto
Yksinpelin tunnelma ja juoni ovat Far Cry 3:n valttikortteja. Paratiisisaari on ihanan hullu paikka, jossa nähtävää ja koettavaa riittää kymmeniksi tunneiksi. Juonipuolella esitetään hieno kasvutarina, kun pelokkaasta Jasonista kouliutuu saaren kovin soturi, jonka tehtävä alkoi ystävien etsimisellä mutta loppua kohden Jasonia motivoi eniten kosto ja lisävoimien hankkiminen. Far Cry 3:n vahvuudet tekevät siitä yhden vuoden kovimmista peleistä.
| Plussat [+] | Miinukset [-] |
| + Monipuolisuus | - Moninpeli |
| + Paratiisisaari | - Latausajat |
| + Juoni ja tunnelma | - Sivutehtävien yksipuolisuus |
| + Grafiikat |
Arvosana: 9/10
MAINOS
MAINOS
1
Team: =BFP=
30.12.2012 18:19
#1
Arvostelu oli muuten tosi jees mutta viitittekö laittaa tuleviin arvosteluihin mahdollisen testikokoonpanon jotta saa helposti selville millaisella myllyllä saa kuvien veroista grafiikkaa?
Itse peli on muutamien tuntien testien jälkeen mielestäni aika jees, mutta Ubisoftin perinteinen aivokuollut tekoäly on mukana. Puusilmät huomaavat meikäläisen kyllä viidakon tiheän kasvillisuuden läpi mutta kahden metrin päässä, tynnyrin vieressä "piilossa" oleva pelaaja jää huomaamattomaksi.
Ja vielä pienenä ja turhana nillityksenä että alkuperäinen Far Cry julkaistiin vuonna 2004.
30.12.2012 18:33
#2
30.12.2012 18:57
#3
Tuosta monipuolisuudesta voi olla myös montaa eri mieltä, okei kerää kasveja ja eläinten nahkoja joista luot reppuja jneee.... Mutta tehtävät ja niihin yhdistettynä tekoäly melkosta väkisin puskemista omaan mieleen. Yksi todella posiitivinen asia löytyy kylläkin ampumisen & sniikkailun yhdistelystä, voit helposti valita mieluisan etenemistavan.
Kuitenkin suurin miinus, raivostuttava asia oli tehtävissä, kun pienistäkin asioista tuli Mission Failed. Välillä tekoäly loistaa mahtavasti huonoudellaan ja välillä poistut 2m tehtäväalueelta vaikka tehtävä ei edes ole käynnissä.
Kokonaisuudessaan kerran läpipelattava peli, jonka jälkeen nopea uninstall viemästä kovalevyllä tilaa.
30.12.2012 19:08
#4
Team: Menace
30.12.2012 19:11
#5
Tehtäväalueet ovat suurimmaksi osaksi hyvin laajoja ja niitä voi lähestyä mistä suunnasta huvittaa, joka luo sitä monipuolisuutta. Mitään ihmeempiä bugeja ei ainakaan itselle osunut vastaan.
30.12.2012 19:24
#6
30.12.2012 20:29
#7
Alkuperäisessä Far Cryssä pystyit kävelemään vaikka koko saaren läpi kesken tehtävän jos siltä tuntui.
Mitähän Far Cryta oot pelannu? Ekan Crysiksen kaltanen leveä putki Far Cry oli.
01.01.2013 02:31
#8
Pieni miinus kumminkin on se että ainakin omasta mielestä varsinainen tarina oli liian lyhyt.
Ja aikaisemmista Far Cry peleistä puheen ollen Far Cry 1:ssä oli "vapaa" peli maailma, joten tehtävän aikana saattoi lähteä tutkimaan saarta mutta tutkimista rajoitti vastaan tulevat helikopterit jotka pistivät pelaajan kumoon nopeasti. Far Cry 2 oli vapaampi kuin edeltäjänsä, mutta omasi myös pientä putkijuoksun poikasta ja toistavuutta. Niinkuin tuossa aikaisemmin joku mainitsikin peli alueen tutkimista oli rajoitettu vuorilla ja tehtävät olivat samaa "mene tuonne, tapa viholliset, tule takaisin" kaltaista koko pelin ajan.
1