Jokainen joskus autopelejä pelannut ei ole voinut olla törmäämättä EA:n Need for Speed -pelisarjaan. Monennäköistä katu- ja ratakaahailua vuosien aikana esitellyt sarja on nykyisin kahden pelistudion pyörityksessä, kun Criterion ja Slightly Mad Studios ovat saaneet peräkkäiset vuoronumerot.
Need for Speed: Most Wanted on vuoden 2005 samannimisen pelin uusintaversio. Most Wanted toi aikanaan takaisin virkavallan ja takaa-ajot, jotka olivat vuosien ajan merkittävässä roolissa aiemmissa peleissä. Samoilla eväillä ollaan liikenteessä nytkin, mutta puikoissa on Burnouteistaan tunnettu Criterion.
Fairhaven on kaupunki vailla jalankulkijoita. Superautoja vilisee kaduilla ja on parkkeerattuna niiden varsille, eikä rattiin päästäkseen tarvitse kuin jo omistamansa yleisavaimen. Aavistuksen yksinkertaistettuna, tämä todella on lähtötilanne. Kaikki 41 yksinpelin autoa ovat tien reunamilla tai talojen välisillä kujilla odottamassa kuskiaan ja autojen välillä voi siirtyä muutamalla napin painalluksella sen jälkeen, kun ne on löydetty. Löytämiseen riittää läheltä ajaminen. Kun auto on kerran löydetty, siihen voi vaihtaa välittömästi Easydrive-valikon kautta. Easydriven toteutus tekee pelin hallinnasta kätevää - yhden milloin tahansa avattavan valikon kautta näkee kisat, löydetyt autot, Most Wanted -haasteet ja pääsee vaihtamaan auton osia.
Pelialue on kiitettävän suuri, vaihteleva ja näyttävä. Siviiliautoja liikkuu kaikkialla, määrän riippuessa vuorokaudenajasta ja säästä. Autoilijoita ei syystä tai toisesta ole siunattu lainkaan itsesuojeluvaistolla, vaan ne ajavat valoja vilkutellen aina suoraa päin pelaajaa. Sateella tien pinta muuttuu selvästi liukkaammaksi, mikä lisää oman mausteensa muutamiin kisoihin.
Isoveli valvoo
Kullakin autolla on omat haasteensa. Kilpailuissa ajetaan joko ykkössijasta, tarpeeksi korkean keskinopeuden ylläpitämisestä tai poliiseilta karkuun pääsemisestä. Keskimäärin vaikeustaso on kohtuullisen helppo, sillä tekoäly hämmentävän usein huolehtii pelaajan voittavan, vaikka olisi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä selvästi muita jäljessä. Todellinen haaste, jopa rasittavuuteen asti, löytyy pakotehtävistä. Ambusheissa matka alkaa takaa-ajettuna ja seura on karistettava muutaman minuutin aikana, mikäli mielii alittaa kultaiseen palkintoon oikeuttavan aikarajan. Haastavan tehtävistä tekee tekoälyn röyhkeä huijaaminen, kun poliiseja ei pääse karkuun piiloutumalla tai taidokkaalla ajamisella. Jäljelle jäävät käytännössä vain tuuri ja takaa-ajajien romuttaminen. Vaikka harhautuksissaan onnistuisi, ei turvassa ole missään, sillä jopa kartasta näkee kuinka poliisiautot ilmestyvät lähistölle tyhjästä. Magneetin lailla ne suuntaavat samantien kohti pelaajaa. Ambush-tehtäviä ei sentään ole kovin montaa.
Tehtävistä saa uusia osia, joilla autoa voi muokata lennosta sopivaksi erilaisiin olosuhteisiin. Takaa-ajoihin ja poliisien piikkimattoihin purevat puhkeamattomat renkaat, mutkaisiin ratoihin puolestaan lyhyemmän välityksen vaihteet. Muokkauksia on yhteensä 22 erilaista viidessä kategoriassa: renkaat, nitro, runko, alusta ja vaihteisto. Jokaisella osalla on hyvät ja huonot puolensa - ratarengas lisää pitoa asfaltilla, mutta tekee hiekalla ajamisesta tuskaista. Kustakin muokkauksesta saa virstanpylväitä suorittamalla avattua pro-version, jolla ei ole heikkouksia verrattuna vakiovarusteiseen autoon. Esimerkiksi ratarenkailla tulee driftata muutaman kilometrin edestä. Voitoista irtoaa myös pisteitä, joilla on merkitystä yksinpelin läpäisyyn.
Nitroa hankitaan näyttävällä tai vaarallisella ajolla. Tasainen täyttö onnistuu ajamalla vastaantulevien kaistaa ja samantien palkin saa täyteen kolkkaamalla vastustajan ulos radalta. Nitroa saa myös huoltoasemilta. Ympäri kaupungia ripotellut läpiajettavat asemat lisäksi maalaavat auton uusiksi ja jos meneillään on takaa-ajon jäähtymisvaihe, pudottavat poliisien haastetasoa yhdellä. Samalla ulkoiset vauriot korjautuvat. Lisenssiautoista kun on kyse, on turha haaveilla oikeasti hajoavista menopeleistä. Jonkin verran ulkomuodon saa näyttämään rähjäiseltä mutta vauhtiin tai ajettavuuteen sillä ei ole vaikutusta. Ajovirheistä ei seuraa kuin vähäinen ajan menetys.
Need for Speed: Burnout
Romuttamisesta puheenollen, siirrytäänpä toiseen pelin rasittavaan piirteeseen. Criterion tosiaan tunnetaan kolaroimista painottavan Burnout-sarjan kehittäjänä, joten on hyvin luonnollista, että Most Wantedissa samaa asiaa on tuotu painavammin esille. Jokaista kolaria seuraakin kolmannesta persoonasta näytetty hidastus epäonnistuneen ajamisen seurauksista. Osat lentelevät ja auto heittelee voltteja. Kivaa. Varsinkin sitten, kun vauhtia on riittävästi ja liki jokainen kosketus kanssa-autoilijan tai kaiteen kanssa johtaa samaan. Viisitoista kertaa yhden kilpailun aikana.
Yksinpeli on aika pitkälti läpiajelu. Jotkut kisat toistuvat muutamilla eri autoilla, mutta useimmiten ne ovat riittävän erilaisia. Kun on kerännyt tarpeeksi pisteitä, joko kisoista, takaa-ajoista tai molemmista, pääsee haastamaan yksitellen Most Wanted -listan 10 parhainta kuskia. Haasteissa ajetaan muutaman kilometrin lenkki poliisit perässä ja ensimmäisenä maalissa ollessaan on ansainnut vastustajan auton. Se vain pitää vielä kolaroida säpäleiksi ennen kuin kuskin paikka on vapaa.
Vaikeustaso ei ainakaan omalla kohdalla noussut missään vaiheessa niin korkealle, että ajotaitojaan olisi päässyt oikeasti koettamaan. Jopa Wanted-listan viimeiseen kisaan riitti yksi yritys, joten suurimman vaivan tuottavat huijaavat poliisit. Arcademaisen ajotuntuman vuoksi tiellä pysyy helpohkosti, kunhan alla on hyvä auto. Arkisemman koslan rattiin siirtyessä ero on merkittävä.
Viihdettä verkossa
Enemmän haastetta kaipaaville on sentään moninpeli. Edellisistä osista tuttu Autolog seuraa kaverien suorituksia, jolloin kilpailemaan pystyy kaikessa mitä pelissä voi tehdä. Tehtävien parhaat ajat näkyvät ennen sen alkua ja kaupungista löytyvät nopeuskamerat sekä mainostaulut ovat varustettu parhaan tuloksen tehneen kaverin kuvalla. Moninpelata voi myös perinteisemmin. Kahdeksan pelaajan voimin ajetaan hyvin erilaisia kisoja kilpa-ajosta tiimipohjaiseen romuralliin. Kisojen parhaat saavat pisteitä, joita heltiää myös toisten romuttamisesta. Etenkin kisojen välissä meno muistuttaakin brutaalia romurallia kalliilla urheiluautoilla. Enimmäkseen moninpeli on hauskaa, mutta kisojen väliset siirtymät tuppaavat viivästyttämään turhaan varsinaista toimintaa, kun odotellaan viimeisenkin pelaajan saapumista kohdealueelle.
Yhteenveto
Need for Speed: Most Wanted lokeroituu ihan kiva -kategoriaan, johon pelisarja on vuosikausia kuulunut. Most Wanted ei tuo Burnouteista tuttujen kolarianimaatioiden lisäksi liiemmin uutta, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi tarjoaa mukiinmenevää tekemistä muutamaksi tunniksi. Lisää aikaa pelikelloon tulee, jos kavereilta löytyy sama peli tai verkossa pelaaminen jaksaa viihdyttää. Kyseessä ei ehkä ole vuoden paras autopeli, mutta kokonaisuus pelittää parista rasittavasta piirteestä huolimatta. Kunhan muistaa olla kolaroimatta.
Arvosana: 8.5/10
Need for Speed: Most Wanted on vuoden 2005 samannimisen pelin uusintaversio. Most Wanted toi aikanaan takaisin virkavallan ja takaa-ajot, jotka olivat vuosien ajan merkittävässä roolissa aiemmissa peleissä. Samoilla eväillä ollaan liikenteessä nytkin, mutta puikoissa on Burnouteistaan tunnettu Criterion.
Need for Speed: Most Wanted
|
Fairhaven on kaupunki vailla jalankulkijoita. Superautoja vilisee kaduilla ja on parkkeerattuna niiden varsille, eikä rattiin päästäkseen tarvitse kuin jo omistamansa yleisavaimen. Aavistuksen yksinkertaistettuna, tämä todella on lähtötilanne. Kaikki 41 yksinpelin autoa ovat tien reunamilla tai talojen välisillä kujilla odottamassa kuskiaan ja autojen välillä voi siirtyä muutamalla napin painalluksella sen jälkeen, kun ne on löydetty. Löytämiseen riittää läheltä ajaminen. Kun auto on kerran löydetty, siihen voi vaihtaa välittömästi Easydrive-valikon kautta. Easydriven toteutus tekee pelin hallinnasta kätevää - yhden milloin tahansa avattavan valikon kautta näkee kisat, löydetyt autot, Most Wanted -haasteet ja pääsee vaihtamaan auton osia.
Pelialue on kiitettävän suuri, vaihteleva ja näyttävä. Siviiliautoja liikkuu kaikkialla, määrän riippuessa vuorokaudenajasta ja säästä. Autoilijoita ei syystä tai toisesta ole siunattu lainkaan itsesuojeluvaistolla, vaan ne ajavat valoja vilkutellen aina suoraa päin pelaajaa. Sateella tien pinta muuttuu selvästi liukkaammaksi, mikä lisää oman mausteensa muutamiin kisoihin.
Isoveli valvoo
Kullakin autolla on omat haasteensa. Kilpailuissa ajetaan joko ykkössijasta, tarpeeksi korkean keskinopeuden ylläpitämisestä tai poliiseilta karkuun pääsemisestä. Keskimäärin vaikeustaso on kohtuullisen helppo, sillä tekoäly hämmentävän usein huolehtii pelaajan voittavan, vaikka olisi viimeiselle kierrokselle lähdettäessä selvästi muita jäljessä. Todellinen haaste, jopa rasittavuuteen asti, löytyy pakotehtävistä. Ambusheissa matka alkaa takaa-ajettuna ja seura on karistettava muutaman minuutin aikana, mikäli mielii alittaa kultaiseen palkintoon oikeuttavan aikarajan. Haastavan tehtävistä tekee tekoälyn röyhkeä huijaaminen, kun poliiseja ei pääse karkuun piiloutumalla tai taidokkaalla ajamisella. Jäljelle jäävät käytännössä vain tuuri ja takaa-ajajien romuttaminen. Vaikka harhautuksissaan onnistuisi, ei turvassa ole missään, sillä jopa kartasta näkee kuinka poliisiautot ilmestyvät lähistölle tyhjästä. Magneetin lailla ne suuntaavat samantien kohti pelaajaa. Ambush-tehtäviä ei sentään ole kovin montaa.
Tehtävistä saa uusia osia, joilla autoa voi muokata lennosta sopivaksi erilaisiin olosuhteisiin. Takaa-ajoihin ja poliisien piikkimattoihin purevat puhkeamattomat renkaat, mutkaisiin ratoihin puolestaan lyhyemmän välityksen vaihteet. Muokkauksia on yhteensä 22 erilaista viidessä kategoriassa: renkaat, nitro, runko, alusta ja vaihteisto. Jokaisella osalla on hyvät ja huonot puolensa - ratarengas lisää pitoa asfaltilla, mutta tekee hiekalla ajamisesta tuskaista. Kustakin muokkauksesta saa virstanpylväitä suorittamalla avattua pro-version, jolla ei ole heikkouksia verrattuna vakiovarusteiseen autoon. Esimerkiksi ratarenkailla tulee driftata muutaman kilometrin edestä. Voitoista irtoaa myös pisteitä, joilla on merkitystä yksinpelin läpäisyyn.
Nitroa hankitaan näyttävällä tai vaarallisella ajolla. Tasainen täyttö onnistuu ajamalla vastaantulevien kaistaa ja samantien palkin saa täyteen kolkkaamalla vastustajan ulos radalta. Nitroa saa myös huoltoasemilta. Ympäri kaupungia ripotellut läpiajettavat asemat lisäksi maalaavat auton uusiksi ja jos meneillään on takaa-ajon jäähtymisvaihe, pudottavat poliisien haastetasoa yhdellä. Samalla ulkoiset vauriot korjautuvat. Lisenssiautoista kun on kyse, on turha haaveilla oikeasti hajoavista menopeleistä. Jonkin verran ulkomuodon saa näyttämään rähjäiseltä mutta vauhtiin tai ajettavuuteen sillä ei ole vaikutusta. Ajovirheistä ei seuraa kuin vähäinen ajan menetys.
Need for Speed: Burnout
Romuttamisesta puheenollen, siirrytäänpä toiseen pelin rasittavaan piirteeseen. Criterion tosiaan tunnetaan kolaroimista painottavan Burnout-sarjan kehittäjänä, joten on hyvin luonnollista, että Most Wantedissa samaa asiaa on tuotu painavammin esille. Jokaista kolaria seuraakin kolmannesta persoonasta näytetty hidastus epäonnistuneen ajamisen seurauksista. Osat lentelevät ja auto heittelee voltteja. Kivaa. Varsinkin sitten, kun vauhtia on riittävästi ja liki jokainen kosketus kanssa-autoilijan tai kaiteen kanssa johtaa samaan. Viisitoista kertaa yhden kilpailun aikana.
Yksinpeli on aika pitkälti läpiajelu. Jotkut kisat toistuvat muutamilla eri autoilla, mutta useimmiten ne ovat riittävän erilaisia. Kun on kerännyt tarpeeksi pisteitä, joko kisoista, takaa-ajoista tai molemmista, pääsee haastamaan yksitellen Most Wanted -listan 10 parhainta kuskia. Haasteissa ajetaan muutaman kilometrin lenkki poliisit perässä ja ensimmäisenä maalissa ollessaan on ansainnut vastustajan auton. Se vain pitää vielä kolaroida säpäleiksi ennen kuin kuskin paikka on vapaa.
Vaikeustaso ei ainakaan omalla kohdalla noussut missään vaiheessa niin korkealle, että ajotaitojaan olisi päässyt oikeasti koettamaan. Jopa Wanted-listan viimeiseen kisaan riitti yksi yritys, joten suurimman vaivan tuottavat huijaavat poliisit. Arcademaisen ajotuntuman vuoksi tiellä pysyy helpohkosti, kunhan alla on hyvä auto. Arkisemman koslan rattiin siirtyessä ero on merkittävä.
Viihdettä verkossa
Enemmän haastetta kaipaaville on sentään moninpeli. Edellisistä osista tuttu Autolog seuraa kaverien suorituksia, jolloin kilpailemaan pystyy kaikessa mitä pelissä voi tehdä. Tehtävien parhaat ajat näkyvät ennen sen alkua ja kaupungista löytyvät nopeuskamerat sekä mainostaulut ovat varustettu parhaan tuloksen tehneen kaverin kuvalla. Moninpelata voi myös perinteisemmin. Kahdeksan pelaajan voimin ajetaan hyvin erilaisia kisoja kilpa-ajosta tiimipohjaiseen romuralliin. Kisojen parhaat saavat pisteitä, joita heltiää myös toisten romuttamisesta. Etenkin kisojen välissä meno muistuttaakin brutaalia romurallia kalliilla urheiluautoilla. Enimmäkseen moninpeli on hauskaa, mutta kisojen väliset siirtymät tuppaavat viivästyttämään turhaan varsinaista toimintaa, kun odotellaan viimeisenkin pelaajan saapumista kohdealueelle.
Yhteenveto
Need for Speed: Most Wanted lokeroituu ihan kiva -kategoriaan, johon pelisarja on vuosikausia kuulunut. Most Wanted ei tuo Burnouteista tuttujen kolarianimaatioiden lisäksi liiemmin uutta, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi tarjoaa mukiinmenevää tekemistä muutamaksi tunniksi. Lisää aikaa pelikelloon tulee, jos kavereilta löytyy sama peli tai verkossa pelaaminen jaksaa viihdyttää. Kyseessä ei ehkä ole vuoden paras autopeli, mutta kokonaisuus pelittää parista rasittavasta piirteestä huolimatta. Kunhan muistaa olla kolaroimatta.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Grafiikka | - Huijaava virkavalta |
+ Autolog / Easydrive | - Rasittava kolarointi |
+ Moninpeliominaisuudet | - Lyhyt ilman moninpeliä |
Arvosana: 8.5/10
MAINOS
MAINOS
1
28.11.2012 21:32
#1
Enkä tarkoita tämän NFS:MW tai NW:Hot Pursuit "remaken" kaltaisia erittäin huonoja jatko-osia vaan ihan aidon NFSU3:n katukisoineen, tuunauksineen jne.
28.11.2012 21:58
#2
28.11.2012 22:00
#3
Team: =FDS=
29.11.2012 10:49
#4
15.12.2012 17:28
#5
1