Laitteistovaatimukset Käyttöjärjestelmä: Microsoft Windows XP, Windows Vista tai Windows 7 Prosessori: Pentium D 3.0GHz, Core 2 Duo 2.0GHz tai Athlon X2 Muisti: 2GB Näytönohjain: Geforce 7800GT tai ATI Radeon x1900 tai parempi DirectX: Microsoft DirectX(R) 9.0c Kiintolevy: 10 GB vapaata tilaa Äänikortti: 100% DirectX 9.0c -yhteensopiva Internet: Laajakaistayhteys moninpeliä varten ja mahdollista aktivointia varten. Testilaitteisto: Käyttöjärjestelmä: Windows Xp 32-Bit Prosessori: Intel Core 2 Duo E6550 Muisti: 3 GB Näytönohjain: Nvidia GeForce 8800 GTX (768MB) Äänikortti: Sound Blaster X-Fi Titanium |
Realistista toimintaa ja adrealiinipitoista moninpeliä luvannut Medal of Honor julkaistiin 14.10.2010.
Yksinpeli
Muokattua Unreal Engine 3 -pelimoottoria käyttävä yksinpeli heittää pelaajan suoraa taistelun keskelle kummempia selittelemättä. Vuosi on 2002 ja sota Afganistanissa käy kuumimmillaan. Pelaaja ottaa erikoissotilas "Rabbitin" roolin ja tehtävänä on tavata Afgaani-tiedonantaja Tariq, mutta kaikki ei tietenkään mene kuten oli tarkoitus. Rabbitin lisäksi pelissä ohjastetaan kolmea muuta hahmoa taistelussa Talibaneja eli Opposing Forcea vastaan. Pääosin realistinen tarina kertoo huonosta kenraalista ja urheista sotilaista. Pelin tarinaa kerrotaan ainoastaan lyhyissä välivideoissa ja niissäkin keskitytään valitettavasti kaikkeen muuhun kuin pelattaviin hahmoihin. Tämän takia pelin hahmot jäävät pääasiassa hyvin pinnalliseksi, mikä on harmi sillä peliä varten haastatelluilla sotilailla olisi varmasti monenlaista juttua kerrottavanaan. Lisäksi tämä "kasvottomuus" pilaa osaltaan pelin lopun, koska hahmoa ei tunne omaksi. Itse pelaaminen on pääasiassa adrenaliinipitoista paikasta toiseen juoksentelua ja ovien sisään potkimista, joskin vaihtelua ja erikoisempia tehtäviä löytyy jonkin verran, muttei tarpeeksi. Yksinpelin tarina on jopa nykymittapuulla lyhyt, kampanjan kestäessä korkeintaan noin viisi tuntia, mutta esimerkiksi itse juoksin sen läpi vain vähän yli kahdessa tunnissa.
Afganistanin hökkelikylät ja lumihuippuiset vuoret tarjoavat kauniin näyttämön taistelulle. Kenttäsuunnittelu on pääosin hyvää ja maisemat kaunistuvat erityisesti pelin loppua kohden. Vaikka kartat eivät tarjoa juuri mitään uutta ja ennennäkemätöntä, ovat ne kuitenkin realistisia, mihin koko peli pyrkii. Valitettavasti vapaata liikkumista kentissä ei juuri tueta ja pelaaminen on varsinkin kaupunkialueilla putkijuoksua. Kartoissa tehtävät suoritetaan pääasiassa pienissä 2-6 hengen ryhmissä.
Pelissä liikutaan lähinnä jalan, mutta mukaan on mahdutettu muutamia ajoneuvoja. Toisen pelin hahmoista, "Deucen", ryhmällä on muutamissa tehtävissä käytössään mönkijät, joilla ajetaan paikasta A paikkaan B. Mönkijällä ajaminen on ihan hauskaa, mutta omituiselta tuntuva ohjaus ja ajoneuvon pysähtyminen jarruttaessa kuin seinään vievät realistisuuden ajokokemuksesta. Toinen ajoneuvo on lentäjä Brad "Hawk" Hawkinsin ohjaama helikopteri, jota ei valitettavasti pääse itse ohjaamaan vaan helikopteri liikkuu itsestään ja pelaaja on vastuussa ampumisesta.
Nykysukupolven peleille tuttuun tapaan, aseita pelistä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Viholliset pudottavat useita erilaisia aseita, mutta niiden poimiminen tuntuu usein hyödyttömältä, kun hahmon oletusaseet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina tehokkaampia, ja ammuksien loppuessa lisää saa tiimiläisiltä pyytämällä.
Omaa roolia yksinpelissä esittää sen suorastaan kaamea bugisuus. Esimerkiksi jo heti alkumetreillä minulla oli ongelmia sensitivyn säätämisen kanssa, kun mokoma ei tahtonut suostua hidastumaan ollenkaan ja ainoaksi korjaukseksi osoittautui lopulta pelin uudelleen asentaminen. Kun sensitivy ongelmasta oli päästy, ei mennyt kauaakaan, kun onnistuin putoamaan kartasta läpi. Edes viimmeisimmästä checkpointista lataaminen ei auttanut, vaan pelin käynnistyessä löysin itseni taas maan alta. Oli aika ottaa ohjat omiin käsiin ja onnistuin kuin ihmeen kaupalla temppuilemaan itseni takaisin kartaan sisään. Onnistumisen aiheuttamaa euforiaa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun huomasin yhden joukkuetoverini kadonneen, ja tietysti kyseessä oli juuri se kaveri jonka käsikirjoituksen mukaan piti potkaista seuraava ovi sisään. Ja eikun lataamaan peliä checkpointista.
Edes MoHin järkyttävä bugisuus ei onnistu pilaamaan yksinpeliä kokonaan. Pelkkä adrenaliinipitoisuus ja osittain toimiva tarina riittävät pitämään yksinpelin tarpeeksi hauskana muutaman tunnin pelaamisen ajan.
Moninpeli
Poikkeuksellisesti Medal of Honorin -moninpeli on toteutettu eri pelimoottorilla kuin yksinpeli. Pelimoottorina toimii Frostbite ja kehittäjänä myös Battlefield: Bad Company peleistä vastannut DICE. Pelimoottorin vaihto tarkoittaakin selviä eroja yksin- ja moninpelin välillä. Esimerkiksi ampuminen tuntuu erilaiselta ja makuulle ei BC2:n tuttuun tapaan pääse. Ennakko-odotukset moninpelistä eivät allekirjoittaneella olleet kovin kummoiset. Yksinpelin bugisuus ja betassa pahasti keskeneräiseltä vaikuttanut moninpeli aiheuttivat epäilystä jo ennen ensimmäisiä eriä moninpelissä.
Muutaman tunnin pelaaminen kuitenkin paljastaa, että moninpeli on parempi kuin ennakkoluulot antoivat olettaa. Ampuminen tuntuu pääosin hyvältä ja meno on täynnä adrenaliinia kuten pitääkin. Pelin valinta sujui perinteisesti valitsemalla haluttu palvelin listasta, tai käyttämällä matchmake-ominaisuutta, jossa valittiin vain haluttu pelimuoto. Pelin kartat ovat pieniä ja toiminta pääasiassa nopeatempoista. Mitään kartoista ei sellaisenaan nähty yksinpelissä, mutta maisemat ovat pitkälti samankaltaiset.
Aseiden valinta tapahtuu moninpelissä valitsemalla yksi kolmesta aseluokasta: rifleman, special ops tai sniper. Tämän jälkeen valitaan aseluokalle kolmesta ominaisesta aseesta haluttu ja lisätään siihen mahdolliset muut lisälaitteet. Vaihtoehtoiset aseet ja lisälaitteet pitää kuitenkin ensin avata käyttöön kyseistä aseluokkaa kehittämällä. USAn joukoilla on käytössään eri aseet kuin Taliban-joukoilla, joskin aseissa ei juuri mitää todellista eroa käytännössä ole. Kaikki aseet ovat räjähteitä lukuun ottamatta tehokkaita. Konetuliaseiden suuri teho ja tarkkuus vähentävätkin kiikarikiväärin arvoa taistelussa. Muutenkaan tehokkaiden pitkänkantaman aseiden yhdistäminen pieniin karttoihin ei ollut DICEltä paras mahdollinen veto. Normaaleiden aseitten lisäksi tappoputkilla voi avata killstreak-palkintoja, kuten tykistötulitus tai lisäsuojukset tiimikavereille.
Moninpelissä on neljä eri pelimuotoa, jotka ovat kaikki tavalla tai toisella ennestään tuttuja. Team Assault on perinteinen deathmatch. Objective Raidissa räjäytellään kohteita vastatiimin estellessä ja Sector Controlissa yritetään pitää kolmea aluetta hallussa mahdollisimman kauan. Neljäntenä ja viimeisenä pelimuotona on Combat Mission joka vastaa lähes täydellisesti BC2 Rush-pelimuotoa. Combat Missionissa pääsee myös käyttämään moninpelin ainoaa ajoneuvoa, rynnäkkövaunua.
Pelaamalla moninpeliä, pelaaja voi avata käyttöön eri aseluokille uusia varusteita, ja jokaisen aseluokan voi kehittää tasolle 15 asti. Vaikka aseluokkien kehittämisessä menee ihan mukavasti aikaa, saisi aseita ja varusteita avautua käyttöön enemmän. Aseiden lisäksi pelaaja voi tehdä erilaisia saavutuksia, joista palkitaan kunniamerkeillä. Kunniamerkeistä ei saa kuitenkaan mitään käytännön hyötyä, jonka takia niiden keräämiseen panostaminen ei tunnu järkevältä.
Vaikka olen kehunut moninpeliä, on siinä vasta kolikon toinen puoli ja todellisuus on synkempi mitä annoin olettaa. Ensinnäkin on selvää, ettei DICE halua lähteä kilpailemaan Bad Company 2:n kanssa. Ympäristöön on ripoteltu hajoavia objekteja, mutta kokonaisista hajoavista taloista à la BC2 on turha haaveilla. Ajoneuvoja on liian vähän ja muutenkin moninpelistä tuntuu puuttuvan kaikki uusi. Ja kun tähän lisätään vielä tehokkaat aseet jotka helpottavat camppimista, ja omituiset hitboxit, jotka rekisteröivät osuman välittömästi vaikka varsinainen luoti saapuu vasta myöhemmin, ei moninpeliä voi mielestäni enää kutsua hyväksi.
Yhteenveto
On hankala sanoa onnistuiko yksinpeli paremmin realistisella tarinallaan kasvottomista sotilaista, jota varjostaa paha bugisuus, vai moninpeli riisutulla yhdistelmällä Bad Companyä ja Modern Warfarea. Joka tapauksessa uusi Medal of Honor on hintansa arvoinen, vaikkei siitä vuoden hittipeliä tulekkaan.
Yksinpeli:
Plussat [+] +Adrealiinipitoisuus +Pääosin realistinen +Viihdyttävä | Miinukset [-] -Bugisuus -Juonen pinnallisuus -Vaihtelun vähäisyys |
Arvosana: 3/5
Moninpeli:
Plussat [+] +Nopeatahtista toimintaa +Tehokkaat aseet +Combat mission -pelimuoto | Miinukset [-] -Aseiden liiallinen tehokkuus -Omituiset hitboxit -Mahdollisuuksia olisi ollut parempaan |
Arvosana: 3/5
Kokonaisarvosana: 6/10
MAINOS
MAINOS
1
Team: [-PB-]
24.10.2010 16:07
#1
Multiplayerista annan samat arvosanat kun arvostelijakin ja lisaisin serverista arvosanaksi kokonaisuutena 4++ /5 :)
24.10.2010 16:10
#2
24.10.2010 17:25
#3
24.10.2010 20:42
#4
26.11.2010 16:33
#5
27.11.2010 13:13
#6
1