Arvostelussa Modern Warfare 2 (PS3)

Activision ystävällisesti toimitti meille arvosteluversion Call of Duty -sarjan tuoreimmasta osasta Modern Warfare 2:sta. Peli saapui torstaina, joten pelisessiot aloitettiin perjantaina ja ne jatkuivat läpi viikonlopun. Saatte artikkelista lukea allekirjoittaneen kokemuksia pelistä ja sen ominaisuuksista.


Yksinpeli

Odotukset yksinpeliä kohtaan olivat kovat, kun pelistä oli julkaistu niin paljon hienoja videoita. Siis hypekoneisto oli toiminut niin kuin pitääkin. Tosin monestikin odotukset nousevat niin korkeiksi, että peli aiheuttaa vain pettymyksen kun sitä viimein pääsee pelaamaan. Onneksi sitä pääsee toteamaan, ettei Modern Warfare 2 kuulu siihen kastiin vaan pelaaminen on oikeasti mukavaa.

Pelin ensimmäisessä osassa on tutoriaali, jonka jälkeen lähdetään juonta kuljettamaan eteenpäin. Juonta ei sen kummemmin ryhdytä tarkastelemaan, koska se saattaisi pilata jonkun pelielämyksen. Paljastetaan sen verran nyt kuitenkin, että pelaajaa heitellään ympäri maapalloa ja mistään pienistä panoksista ei pelissä ole kyse. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ensimmäisellä pelikerralla juoni meni osittain ohi ja sen kaikkia hienoja kiemuroita ei täysin ymmärtänyt. Ehkäpä toisella pelikerralla nekin selkeytyvät.



Pelaaminen on todella sujuvaa ja tehtävissä on mukavasti vaihtelua kun maisemat vaihtuvat. Positiivista on myös se, että kaikki tehtävät eivät ole puhdasta räiskimistä, vaan välillä päästään ajamaan kulkuneuvoilla ja hiipimään huomaamattomasti vihollisen selustaan. Muutenkin tehtävissä on aina selkeä päämäärä ja ne eivät tunnu toistensa kopioilta. Tunnelma pelissä on saatu hyväksi. Montaa tehtävää ei löydy jossa joutuisi yksin sotimaan, mukana on aina muitakin ja taistelut tuntuvat sodalta. Tekoäly pelissä on ihan hyvä: viholliset osaavat hakeutua suojaan ja pelaajan selustaan samalla kun taistelutoverit osuvat kohtuu hyvin vihollisiin. Pelisarjaan ennen tutustumattomien mielestä voi olla outoa, etteivät vihollisten tulo lopukaan kun ne on saanut ammuttua. Uusia vihollisia ilmestyy aina tilalle kun pelaaja on jonkun saanut hengiltä. Vihollisten syntyminen tiettyyn paikkaan loppuu vasta kun pelaaja etenee tietyn pisteen ohi. Itseasiassa tämä on toimiva vaihtoehto, koska pelaaja pakotetaan etenemään ja kämppimällä ei pärjää. Pelialueelle on kätketty vihollisen kannettavia tietokoneita joita pelaaja voi etsiä - tällä on yritetty saada pelaajaa tutkimaan ympäristöään enemmän. Kuulopuheiden perusteella etsimällä koneita, peli helpottuu jatkossa. Allekirjoittanut löysi vain yhden koneen, mutta niitä on piilotettu peliin useita kymmeniä.

Pari asiaa jotka pelinautintoa häiritsevät singleplayerissä ovat yksinpelikampanjan pituus ja rajoittunut pelialue. Peli on melko lyhyt ja se oli pelattu yhdessä illassa läpi. Kenttien putkimaisuus välillä myös vähän ärsyttää vaihtoehtoisten reittien puutteen takia, mutta toisaalta tällä saadaan myös taistelut pysymään aisoissa ja jatkuva paine pelaajan hartioilla.


Special Operations

Spec-opissa on tarkoituksena pelata lyhyitä tehtäviä joko yksin tai kaverin kanssa co-oppina. Jotkut tehtävät vaativatkin kaksi ihmispelaajaa. Tehtävissä lahdataan tietty määrä vihollisia, ajellaan kulkuneuvoilla tai koitetaan hiipiä vihollislinjan läpi. Suoritus arvostellaan tähdillä riippuen siitä minkä vaikeustason pelaaja on valinnut tai kuinka nopeasti pelaaja tehtävän suorittaa. Tähdillä sitten avataan uusia spec-ops tehtäviä suoritettavaksi. Pelimuoto on yllättävän koukuttava ja pelaamisesta saa paljon irti kaverin kanssa. Co-oppia voi pelata joko jaetulla ruudulla samalla konsolilla tai netissä toisen PS3-omistajan kanssa.

Todettakoon näin yhteisesti singleplayeristä ja spec-opsista muutama asia. Konsoleiden ohjaimen epätarkkuudesta aloittelijan käsissä on onneksi annettu hieman anteeksi pienellä tähtäyksen avustuksella. Siirryttäessä rautatähtäimeen tähtäys hakeutuu automaattisesti lähimmän vihollisen päälle. Kuitenkin jos vihollinen liikkuu, tähtäin ei lähde vihollisen liikkeeseen mukaan, vaan jää siihen kohtaan missä vihollinen oli kun rautatähtäin otettiin käyttöön. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Peli pelattiin läpi regular-vaikeustasolla ja vastustajaa puski päälle ajoittain todella paljon. Pelkästään tateilla tähtäämällä ei millään ehtisi kaikkia pistämään nippuun. Näin peliin on saatu taas lisää toimintaa ilman, että pelaajan hermot kiristyvät liikaa pelin vaikeuden takia.



Pelin äänet toimivat loistavasti. 5.1 järjestelmään kytkettynä voi suoraan sanoa mistäpäin äänet tulee ja stereokuulokkeet tuntuvat vajaavaisilta moisen kokemuksen jälkeen. Dolby Digitalin tilalle tosin olisi voinut valita DTS-ääniformaatin, jolloin ääniin olisi saatu enemmän dynamiikkaa, mutta ei kaikkea voi näköjään saada. FPS pysyy pelissä korkealla ja nykimistä ei esiinny.

Pelin K-18-leima aluksi vähän mietitytti, mutta kohua herättäneen lentokenttäkohtauksen ja pelin loppukohtauksen jälkeen 18 vuoden ikäraja tuntuu olevan oikea vaihtoehto. Pelissä ei sinänsä paljon verta lennä, mutta varsinkin edellämainittu lentokenttäkohtaus on hieman epäilyttävä. Etukäteen se ei vaikuttanut erikoiselta, mutta kokeilun jälkeen voi todeta, ettei siitä hyvä mieli tullut. Kohtauksen saa peliä aloitettaessa poistettua jos siltä tuntuu.

PS3:n Trophy-ominaisuutta on käytetty pelissä hieman oudosti. Trophyt jaetaan vain singleplayerissä ja co-opissa. Multiplayeristä ei irtoa mitään. Trophy-listaus kokonaisuudessaan löytyy vaikkapa täältä. Multiplayerissä on kyllä paljon muuta unlockattavaa.


Moninpeli

Nyt päästään asiaan, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Serverihaku on hyvin yksinkertainen, painetaan nappia ja peli alkaa etsimään sopivaa peliseuraa. Käsittääkseni haun piti hakea suunnilleen samalla rankilla olevia pelaajia samalle serverille, mutta siellä minne päätyi pelaamaan, olivat muut aina korkeammalla rankilla. Monta kertaa tuli vastaan pelaajia 40-tason rankilla. Muutama ensimmäinen kierros tuli vedettyä 1 - 12 -statseilla kun multiplayerissä ei enää singplayerin vastaavaa tähtäysapua ollut. Kyllähän se siitä silti lähti sujumaan. Pelaaminen keskittyi lähinnä Team Deathmatchiin, Dominationiin ja Demolitioniin. Pelimuotoja ei aluksi ole auki kuin Team Deathmatch, mutta rankin kasvaessa niitä avautuu lisää. Näissä pelimuodoissa kartat olivat hyvin mitoitettuja ja vihollisia ei tarvinut paljoa etsiä vaan toiminta oli jatkuvaa.

Pelin serverijärjestelmähän toimii niin, että jostain pelaajasta tulee aina host, johon muut ovat yhteydessä. Systeemi on saanut kritiikkiä PC-pelaajien puolelta, jotka ovat aina ennen saaneet dedikoidut palvelimet CoDia varten. Konsoleilla tähän on jo totuttu ja minkäänlaista vastarintaa ei konsolipelaajilta ennen pelin julkaisua esiintynyt. Välillä multiplayerissä esiintyy valitettavasti ihan järkyttäviä lagipiikkejä. En tiedä oliko esimerkiksi Battlefield: Bad Companyssa sama systeemi, mutta lagia ei ilmennyt siinä pelissä oikeastaan milloinkaan. Jos systeemi toimii näin huonosti konsoleilla, PC-pelaajien tilanne säälittää. Konsoleissa on sentään vakiorauta ja kaikki riippuu nettiliittymän ominaisuuksista. Omana toiveena olisi konsolille paremmat pelinhaku-filtterit, nyt filtterinä toimii ainoastaan pelimoodi. Tuo serverin arvonta ei nyt niin hirveästi häiritse kunhan alle sattuu tulemaan kohtuu serveri. Tähtäys ei sentään ole niin tarkkaa kuin PC:llä joten pienen lagin kyllä kestää.



Kaverit saa helposti samalle serverille. Joku lähettää kutsut kaverilistan kautta ja kun pyynnön hyväksyy, hänet liitetään samaan partyyn. Kun halutut pelaajat ovat partyssä sen perustaja laittaa serverihaun päälle ja kaikki pelaajat päätyvät samalle serverille ja samalle puolelle. Mahdollista on myös järjestää yksityispeli. Sitä ei päästy kokeilemaan, mutta oletettavasti kaikki osallistujat pitää saada samaan partyyn ja sitten järjestetään peli. Jos systeemi toimii ja puolta pääsee vaihtamaan, peliä voisi harkita pelattavan klaanien kesken.

Lopujen lopuksi moninpeli on ihan hyvää viihdettä. En tuota kyllä kilpaa lähtisi pelaamaan, mutta peruspublapelinä kavereiden kanssa se menettelee. Omasta mielestäni konsolit ovat tätä varten tehty; ei fps-peleissä kilpailemiseen vaan rentoon pelailuun.

Yhteenvetona koko pelistä voisi todeta sen olevan hyvä paketti täysi-ikäisille konsolipelaajille. Kaikesta paistaa läpi, että peli on konsoleille suunniteltu ja tarkoitettu niillä pelattavaksi. Peliin on helppo päästä sisään, se näyttää ja kuulostaa hyvältä. Mutta mikä tärkeintä, pelimekaniikka on kunnossa ja pelaaminen on hauska kokemus.

Muista katsoa myös Jasoniin tekemä artikkeli PC-versiosta, josta löytyy enemmän kuvankaappauksia ja toisenlainen näkökulma pelin toimivuudesta.