The Last of Us
|
Naughty Dog -pelistudio tunnetaan parhaiten yksinoikeudella Playstationille julkaistusta loistavasta Uncharted-pelisarjasta. Naughty Dogin uutuus The Last of Us on Unchartedin tapaan saatavilla vain Playstationille. Siinä missä Uncharted keskittyi Indiana Jones -tyyliseen aarteenmetsästykseen, The Last of Us:ssa maailma on tuhoutunut mystisen taudin seurauksena. Tauti, joka muuttaa ihmisiä zombeiksi. Pelissä seurataan Joelin ja 14 vuotiaan Ellien rankkaa selviytymistarinaa post-apokalyptisessä Amerikassa. Sen verran muodikas idea zombit ovat tällä hetkellä viihdeteollisuudessa, että kenellekään ei varmaankaan tule yllätyksenä matkan varrella tavataan ihmisiä eri tarkoitusperillä ja siinä sivussa pistetään zombeja nippuun. The Last of Usin maailmassa lähimmäisenrakkaus ei kukoista. Vain vahvimmat selviytyvät.
Vaikka tarina kuulostaa näinä päivinä jo kuluneelta, The Last of Usin tarinankerronta on huippuluokkaa. Naughty Dog vyöryttää juonta tyylillä, josta muut pelistudiot voivat vain koittaa ottaa oppia. The Last of Usia voisi kuvailla jopa interaktiiviseksi elokuvaksi, joka sisältää pieniä toimintakohtauksia. Pelissä käytetään paljon aikaa raunioituneissa kaupungeissa seikkailuun ja keskusteluihin Ellien ja Joelin välillä. Juuri nämä keskustelut herättävät hahmot henkiin ja saa pelin tuomaan Last of Usin tarinaan syvyyttä. Varsinkin Ellie voidaan jo tässä vaiheessa nostaa helposti kaikkien aikojen pelihahmojen top kymppiin. Hurmaava kakara, ei voi muuta sanoa. The Last of Us:n juonta on turha lähteä enempää käymään läpi, jotta kenenkään pelielämys ei mene pilalle. Sen verran voidaan kuitenkin mainita, että tarina saa pelin lopussa eräänlaisen päätöksen ja jatko-osia on luvassa. Naughty Dog on varannut domainit pelin kahdelle lisäosalle eli odotettavissa on Unchartedin tyyliin trilogia.
Kuolemia, paljon kuolemia
The Last of Usin suurin kompastuskivi on kohtaamiset vihollisten kanssa. Varsinkin pelin alussa kuolema korjaa todella usein pelaajan opetellessa mitä taktkiikoita vihamielisiin vastustajiin pitäisi käyttää. Urakkaa ei helpota sekään, että aseita pelaajan käytettävissä ei todellakaan ole liiaksi. Peli ystävällisesti välillä kuoleman tullessa muistuttaa pelaajaa fraasilla: "Make every bullet count", joka ei ole yhtään huono neuvo. Suurimmassa osassa markkinoilla olevista peleistä pärjää rynnimällä täysillä eteenpäin aseet laulaen. The Last of Us:ssa vihollisia kohdatessa joutuu valtavirrasta poiketen tarkkaan harkitsemaan miten edessä olevan tilanteen hoitaa voitokkaasti loppuun. Vaikka markkinointimiehet antoivat ymmärtää, että taistelut voi hoitaa lähes millä tavalla tahansa, periaatteessa kuitenkin aina paras vaihtoehto on ottaa äänettömästi mahdollisimman monta vihollista yksi kerrallaan pois. Tai parhaimmassa tapauksessa harhauttaa viholliset muualle ja ohittaa ne täysin huomaamattomasti. Kaikkia ei tällainen pelitapa miellytä ja on hyvin turhauttavaa ja aikaa vievää, että ensin saa puolet näkyvissä olevista vihollisista yksi kerrallaan pois pelistä ja pienen virheen seurauksena loput vihollisista käyvät kaikki kerralla pelaajan kimppuun. Tämän jälkeen luonnollisesti koko homma aloitetaan alusta. Pelin edetessä taistelut kuitenkin olennaisesti helpottuvat pelaajan saadessa enemmän aseita käyttöönsä, mutta silti taistelut pitää hoitaa harkiten.
Turhauttaviin taisteluihin vaikuttaa myös olennaisesti vihollisten tekoäly. Ensinnäkin on vähän huvittavaa, että viholliset reagoivat vain pelaajan tuottamiin ääniin ja visuaaliseen kontaktiin. Sama ei koske perässä tulevia muita henkilöitä. Monessa tilanteessa pelaaja on itse suojassa, mutta sivuhenkilö täysin näkyvillä tai pelaajan hiipiessä äänettömästi sivuhenkilö juoksee kengät kopisten pelaajan perässä. Jotenkin siinä tunnelma laskee, kun itse koittaa liikkua äänettömästi ja kaveri vierellä liikkuu aiheuttamistaan äänistä välittämättä. Voin kyllä hyvin kuvitella mikä määrä harmaita hiuksia olisi päässä, jos sivuhenkilönkin toimet saisivat vihollisten huomion heräämään.
Ihmisvihollisten liikkuminenkin on muutenkin vähän omituista. Useimmiten ne koittavat ansiokkaasti kiertää pelaajan sivustaan tai selkään, mutta turhan usein ne tekevät ihan ihmeellisiä juoksuja kohti pelaajaa ja kääntyvät 180 astetta takaisin juosten jonkun laatikon taakse suojaan. Zombieiden kanssa vastaavia ongelmia ole, ne tulevat vain aivottomasti suoraan päin kuten kuuluukin.
Craftaamista ja kehittämistä riittää
Aseita pelistä löytyy aina peruskäsiaseista jousipyssyyn ja liekinheittimeen. Aseiden käyttö on saatu mukavan vaihtelevaksi. Jotkut aseet ovat parempia ihmisvastustajia vastaan ja toiset taas zombeja. Tilanteesta riippuen joutuu asevalintoja hieman pohtimaan ennen kuin ryntää keskelle toimintaa. The Last of Us:iin on otettu myös vaikutteita Dead Islandin aseista. Pelaajan melee-aseet kestävät vain tietyn määrän käyttöä ja niitä pystyy craftaamaan tehokkaammaksi ympäristöstä löytyvillä tavaroilla ja materiaaleilla. Samoista ympäristöön ripotelluista tavaroista voi myös ohjeet löytämällä craftata erilaisia hyödykkeitä, esimerkiksi molotovin coctaileja ja ensiapupakkauksia. Pärjääminen perustuu hyvin paljon juuri tavaroiden craftaamiseen, sillä ensiapupakkauksia ei pelistä löydä oikeastaan ollenkaan ja ne voidaan valmistaa kangaspaloista ja alkoholista. Tavaroiden craftaaminen on onneksi tehty helpoksi ja nopeaksi toteuttaa, joten siihen ei tarvitse liikaa keskittyä. Lisäksi craftattavia tavaroita ei loppupeleissä ole hirveän paljon, joten aika helposti saa tehtyä päätöksen mihin tavaroihin löytämät tarvikkeet käyttää. Löydettyjä tavaroita ja materiaaleja ei kannata hirveästi pitää varastossa, sillä peli reagoi siihen miten paljon pelaajalla on tavaraa käytössä. Jos tavarat ovat loppu, laatikoista ja muista piiloista löytyy suuremmalla todennäköisyydellä täydennystä.
Myös aseita ja hahmoa pystyy pelissä kehittämään. Aseita parannetaan pelistä löytyvillä metallinpalasilla. Aseiden lippaiden kokoa, latausnopeutta ja muita ominaisuuksia pystytään kehittämään paremmaksi. Parannettavat ominaisuudet vaihtelevat hieman eri aseiden välillä. Kannattaa tarkkaan miettiä mihin metallinpalaset käyttää, sillä läheskään kaikkia aseita ei saa craftattua kokonaan valmiiksi. Itse en saanut nostettua yhtään asetta maksimiarvoihinsa läpipeluun aikana vaikka haulikolle sitä yritinkin tehdä. Ympäristöstä löytyvät pillerit taas kehittävät hahmon ominaisuuksia. Listalta löytyy paljon valinnanvaraa, joihin pillereitä voi käyttää. Näitä ovat esimerkiksi maksimi health ja tavaroiden craftausnopeus. Hahmonkehityksessä on sama vaikeus kuin aseiden kanssa, hahmoa ei millään saa maksimiarvoille yhdellä läpipeluukerralla.
Trophyjä The Last of Us:ssa on vähän verrattuna muihin peleihin. Ne ovat myös normaalia hankalampia saada, sillä pääosin ne vaativat kaikkien pelin keräiltävän tavaran löytämisen. Kerättävien tavaroiden listalla on eräänlaisia dog tageja, sarjakuvalehtiä, salaisia huoneita jne. Yhdenkin missaaminen estää kyseisen trophyn saamisen. Myös pelin vaikeusasetuksiin liittyvät trophyt vaativat pelin läpipeluun vähintään kolmeen kertaan, joka on aika paljon tämän tyylisessä pelissä. Helppoa platinaa pelistä ei ole siis tiedossa.
Audiovisuaalista herkkua
Kun koittaa kuvitella miltä maailmanlopun jälkeisessä maailmassa näyttäisi, The Last of Us näyttää juuri siltä. Kasvit ovat vallanneet kaupungit ja kadut ovat täynnä auton raatoja ja muuta roinaa. Talot näyttävät sisältä juuri sellaisilta kuin niiden kuvittelisi näyttävän. Pelin maailma on täynnä pieniä yksityiskohtia ja missään vaiheessa ei tule sellaista oloa, että saman talon tai tekstuurin olisi jo pelissä aikaisemmin nähnyt. Vaikka The Last of Us:ssa joutuu paikkoja koluamaan todella tarkasti tavaroita etsien, hommasta ei missään vaiheessa tule tylsää yksityiskohtaisen ympäristön takia. Maailmaa on vain pakko jäädä välillä tuijottelemaan ja tämän lisäksi peli sisältää muutaman ympäristöön liittyvän eeppisen kohtauksen, jonka tulee muistamaan aina. Yksityiskohdista löytyy paljon hauskoja viittauksia nykykulttuuriin mikä saa hymyn huulille. The Last of Us:n maailma on tehty putkijuoksuksi, mutta se on onnistuttu taidokkaasti rakentamaan. Vaihtoehtoisia reittejä ei montaa ole tarjolla paikasta toiseen, mutta missään vaiheessa ei tule fiilistä, että tiellä olisi laitettu pelkästään etenemisen estämiseksi tavaroita.
Jos visuaalinen ilme oli kuuminta hottia, pelin audiopuoli on myös todella vaikuttava. Suurin osa matkasta kuljetaan kuitenkin pitkin hylättyjä katuja ja autioituneita kyliä. Maailmasta ilman ihmisiä on kuitenkin tehty tunnelmallinen lisäämällä sinne pieniä juttuja kuten lintujen laulua ja tuulen suhinaa. Muutenkin äänimaailma on tyylikkään minimalistinen. Efektit kuulostavat todella hienoilta. Muutamassa paikassa tunnelmaa on tehostettu argentiinalaisen kaksinkertaisen Oscar-voittajan Gustavo Santaolallan hienoilla akustisella kitaralla soitetuilla sävellyksillä.
Moninpeli, "Factions"
The Last of Us sisältää myös moninpelin, joka perustuu löyhästi yksinpeliin. Tarkoituksena on pitää omassa klaanissa mahdollisimman paljon ihmisiä. Ihmisten määrä kasvaa sen perusteella miten pärjää moninpelissä. Klaanilla ei tässä tapauksessa kuitenkaan tarkoiteta mitään eSports-klaania, vaan virtuaalisia ihmisiä, joille voi hakea nimet automaattisesti vaikkapa oman Facebook-tilin kaverilistalta. Moninpeli sisältää myös pienen tarinan ja se alkaa valitsemalla ensin kummalla ihmisryhmällä taistelee. Tämän jälkeen jokainen pelattu kierros kuvaa yhtä päivää. Koko moninpelikampanja kestää 12 viikkoa, jonka jälkeen pelaaja pääsee taas valitsemaan puolensa. Viikkojen aikana vastaan tulee myös erilaisia tapahtumia, jotka vaikuttavat klaaniin. Tapahtumat ovat tyyliin klaaniisi hyökätään ja sen ihmismäärä tulee vähentymään x määrän. Vähenemisen määrä riippuu menestyksestä seuraavan kolmen päivän/erän aikana moninpelissä. Valittavaksi tulee pitkä lista erilaisia tavoitteita ja pelaaja voi näistä valita itselleen sopivan. Tavoitteet ovat vaikkapa tietty määrä tiimikavereiden henkiin herätyksiä. Tavoite on jaettu osiin ja mitä enemmän tiimikavereita tässä tapauksessa herättää kolmen päivän/erän aikana henkiin, sitä enemmän oman klaanin pelaajia säästyy hyökkäyksessä.
The Last of Usin moninpeli tarjoaa pelattavaksi seitsemän karttaa ja kaksi eri pelimuotoa: Supply Raid ja Survivors. Supply Raidissa pelaajat koittavat kerätä talteen kartalle ilmestyviä tarvikepaketteja. Paketit sisältävät samoja tarvikkeita kuin mitä yksinpelistä löytyy ja niistä voi craftaamalla valmistaa apuvälineitä. Pelimuodossa molemmilla joukkueilla on yhteensä 20 spawnia ja näiden loppuessa tiimi häviää. Survivorissa tarkoituksena on saada hengiltä kaikki vastapuolen pelaajat ilman mahdollisuutta respawnata erän aikana ja kerätyt tavarat nollaantuvat joka erän välissä. Pelimuodot ovat todella lähellä toisiaan, mikä on sinänsä harmi kun vaihtelua ei käytännössä ole oikeastaan olleenkaan.
Pelihahmon ulkonäköä voi kustomoida miellyttämään omaa silmää ja sen jälkeen pelihahmolle valitaan sopiva varustus. Esirakennettuja luokkia löytyy neljä: Assault, Support, Sniper ja Stealth. Luokissa on auki alussa aseita ja perkkejä, joita muuten ei olisi vielä heti käytettävissä. Valmiiden luokkien lisäksi pelaajan on mahdollista luoda omia kittejä saatavilla olevista aseista ja perkeistä. Mitä enemmän supplyjä pelissä kerää, sitä enemmän aseita ja perkkejä tulee pelaajalle valittavaksi.
Moninpeli noudattelee yksinpelin linjaa ja pelaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Juoksemalla päättömästi tulosta ei tule. Aseet tuntuu todella tehottomilta ja niissä on vähän panoksia. Tämä korostaa tiimityön tärkeyttä, sillä jos samaan aikaan kohtaa useamman kuin yhden vihollisen, hengissä pysyminen on harvinaista. Parhaiten pärjää kun kaikki tiimin neljä henkilöä kulkevat yhdessä. Tämä aiheuttaa taas sen ongelman, että jos omassa tiimissä on yksi tai kaksi sooloilijaa, tiimiä vastaan missä kaikki kulkevat samassa ryhmässä on mahdotonta pärjätä ja pelaaminen on todella turhauttavaa.
Pelaaminen on muutenkin turhan hidasta. Sopivan matsin haku kestää välillä todella pitkään matchmakingin kautta. On myös vaikea ymmärtää logiikkaa, jossa moninpeli välillä päättää heittää pelaajan ulos aulasta, vaikka se on täynnä pelaajia ja tasaiset matsit menossa. Aulasta pois lentämisen jälkeen joutuu taas odottamaan uudestaan peliseuran hakua. Toinen moninpeliä hidastava tekijä ovat pitkät karttojen latausajat.
Yhteenveto
Saimme pelin arvosteluun vähän myöhässä ja ehdin näkemään muiden sivustojen arvosanoja pelistä. Useiden sivujen 10/10-arvostelut vähän mietityttävät, koska jos täydellinen arvosana annetaan, se vaatii pelin kaikkien osa-alueiden olevan kunnossa. Pelkästään hyvä juoni ja hienosti toteutettu audiovisuaalinen ilme ei voi riittää täydelliseen arvosanaan. Myös muut osa-alueet pitäisi olla kunnossa. Jos The Last of Us:n taistelukohtaukset olisivat toteutettu paremmin, peli olisi täydellinen pakkaus.
Onneksi peli ei kuitenkaan keskity liiaksi taisteluihin vaan pitäytyy vahvuuksissaan. Moninpeli on mielestäni ihan turha lisä ja sen olisi voinut jättää kokonaan pois. Se on tylsä ja liikaa itseään toistava. Voidaan kuitenkin todeta, että The Last of Us on yksi tämän vuosikymmenen parhaimmista pelijulkaisuista ja on todella mielenkiintoista nähdä millaisen silmiä hivelevän jatko-osan Naughty Dog saa luotua PlayStation 4:n raudalla.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Grafiikat | - Taistelut |
+ äänet | - Moninpeli |
+ Tarina | |
+ Tunnelma |
Arvosana: 9-/10
MAINOS
MAINOS
1
07.07.2013 21:58
#1
Tarina: 11/10
Pelattavuus 8/10
07.07.2013 23:17
#2
08.07.2013 01:02
#3
08.07.2013 21:33
#4
Itse antaisin pelille 9½/10. Tekoäly oli ainoa asia mikä häiritsi. Moninpeli ei edes kiinnosta tässä pelissä. Tarina on yksinkertaisesti niin hieno ettei puutteet haittaa oikeastaan paljon.
Tarina: 11/10
Pelattavuus 8/10
Joo tarina ton ydin on. Välillä meinas kyl hermo mennä niissä taistelukohtauksissa, mut sit kun niistä pääs ohi tarina pääsi jatkumaan. Lopussa ase arsenaali oli jo sitä luokkaa ettei hankaluuksia ollut.
Se oli kans jännä valinta, että näppäimet tos oli ripoteltu ihan miten sattuu, olis edes laittaneet kuten Unchartedissa niin ois ollut vähän tutumpi fiilis. Ehkä ne alun ongelmat oli osittain hutipainallustenkin syytä.
18.07.2013 08:33
#5
22.11.2023 09:03
#6
1